31.12.2013

Hiljaiseloa

Joulu. Muuttovalmistelut. Isoäidin pois nukkuminen. Muutto. Niistä on loppuvuosi 2013 tehty. Toivottavasti uusi vuosi alkaa mukavammin.

"After all, to the well-organised mind, death is but the next great adventure."
Päivittelen myöhemmin lisää. Nyt ei vain pysty.

18.12.2013

Monipuolisuus ja N niin kuin nirsoilu

Mökillä ollessa pystyy helposti laajentamaan sekä kissojen että koirien ruokavaliota. Kissoille uutuutena on tullut lähinnä ahvenfile pakkasen kautta, mutta se maistui sitäkin paremmin. Koirat saivat oman osuutensa fileistä myös sekä lemmikkiruokatehtaalta tarttui mukaan uutuuksia. Nyt on siis lomaksi ainakin viittä eri elikkoa koirien ruokakupissa, kissat pysyvät aika hyvin broiskussa. Tosin Lily nyt maistoi poroleikkelettä kun kerjäsi sitä äidiltäni...

Nälkä on ollut kissoille paras mauste, yöllä oli melkeinpä kaikki kivipiira-keltuainen kadonnut kupeista. Aamulla saivat kivipiiraa ja broilerin sydäntä, ensimmäisellä ruokakupilla käynnillä nyrpisteltiin ja toisella sitten ainakin yksi kuppi tyhjennettiin.

Ainoa huono puoli täällä on se, että on ihan pirun liukasta. Käytännössä siis istutaan keskellä metsää, ulkona saa liikkua todella varovasti ja täällä on myös ihan pirun pimeä. Aamulla herätessä kuu vielä paistaa ja valoa ei näy missään muualla kuin lampussa. No, kohtahan se taas alkaa valjeta, mutta ei silti haluaisi mennä pimeään koirien kanssa.

Loppuviikko menee aika kiireisenä, huomenna lähdetään täältä seitsemältä (hyi) viemään autoa huoltoon ja siinä tuleekin sitten juostua kaupungilla ja käytyä moikkaamassa isoäitiä. Viikonloppuna varmaan järjestellään jo joulua. Ehkä saataisiin muutama jouluinen kuva otettua elikoista.



Mutta kyllä, mökillä on mukavaa.

12.12.2013

Kaaoksen keskeltä

Muutto alkaa näkyä kämpässä hiljalleen, melkeinpä itsekseen. Tavaroita on lajiteltu, tarpeeton heitetty roskiin tai kierrätykseen ja säilytettävät ovat löytäneet paikkansa muuttolaatikoissa. Neljä Ikea-laatikkoa on tällä hetkellä pakattu, kankaasta tehdyt laatikot on myös täytetty aika taidokkaasti. Joulun jälkeen mennään vuokraamaan kestävämpiä laatikoita, joihin päätyvät astiat (ja niitä on - kuten suvun tyyliin kuuluu - paljon, ehkä kolmen tai neljän ihmisen tarpeisiin...). Tekisi mieli oikeasti pakata kimpsut ja kampsut ja ajaa suoraan uuteen kämppään, mutta noudatetaan soppareita. Lauantaina täältä pääseekin jo pois kun lähdetään mökille jouluksi.

Lilyn seurantaröntgenissä tiistaina kuultiin hyviä uutisia: varjoaine oli liikkunut hyvin suolistossa ja vaaraa ei ollut. Oli tuo varmaan käynyt jo laatikolla tarpeillaan, koska Lily ei välttämättä peitä tuotoksiaan. Luna taas peittää kaiken. Ilmeisesti siis ummetusta, karvapallot olivat ehkä vähän jumittaneet suolistoon. Ummetus maksoi 190 e, viimeksi samanlainen keikka joskus 2007-2008 maksoi päivystävällä 170 e. Nyt lisätään ruokaan enemmän nestettä (lämmintä/kuumaa vettä, jotta ruokakin lämpeäisi sopivaksi), psylliumia siihen on jo laitettukin kuiduksi. Lily pitäisi ehkä myös pestä, parafiiniöljy ei ole mitään vähäsottaista tavaraa... Öljylisää annetaan molemmille, pitää käyttää tuo Lilylle ostettu hamppuruokaöljy pois. Siitä voikin jatkaa sitten lohiöljyllä.

Yöllä tyhjentynyt kuppi, aamuisesta satsista jäljellä 2/3

Kissojen ruokinnan osalta kuuluu seuraavaa: nirsoilua ja sen päälle ahmintaa. Lilylle ei meinaa enää maistua broilerin rinta kun taas Luna vetelee sitä hyvällä ruokahalulla. Luna puolestaan vähän karsastaa broilerin sydämiä kun Lily syö niitä hyvällä ruokahalulla. Kivipiira on tavallisesti uponnut hyvin, mutta Lily on nyt jättänyt sitä syömättä. Koipireisistä siivottu liha uppoaa molemmille. Sisäelinseosta ei olla hetkeen annettu, ehkä pitäisi vielä niin sen saa annosteltua ja otettua mukaan mökille. Ostimme possun sydäntä kokeiluksi, Lily veteli sitä ihan intohimolla ja Luna nirsoili. Lily kyllä saikin siitä sitten oireita, aloitti taas turkin repimisen. Ehkä nyt jo uskoisi, että sillä on jonkinlainen yliherkkyys possuun. Luna puolestaan on jo syönyt Multicatit ihan omasta aloitteesta, Lilylle ne pitää vielä väkisin antaa. Nyt on myös Nutri-Plussaa, jota voi antaa nirsoilupäivänä, ettei vahingossakaan tapahdu pitkää paastottamista.

Koirille ruoka maistuu ja kuppi sekä alusta liikkuu

Koirilla on, kuten normaalisti, erinomainen ruokahalu ja syövät vaikka laittaisi kiviä kuppiin. Ruoan vähentäminen näyttäisi toimivan hyvin, molemmat solakoituvat hitaasti ja energiaa riittää. Pitää punnita molemmat vielä ja katsoa mökillä, että miten ruokailua taas fiksaa. Siellä kuitenkin tulee enemmän ulkoiltua ja riehuttua. Toivottavasti järvi olisi jo jäässä niin ei tarvitsisi pelätä, että koirat menisivät heikoille jäille... Seti on joskus aiheuttanut allekirjoittaneelle melkein sydärin kun hyppäsi laiturilta ihan pokkana sellaiselle jäälle, jossa en itse kävelisi, vaikka maksettaisi. Onneksi ei käynyt mitään.

Pitäisi varmaan hiljalleen suuntailla koulua kohti. Tänään olisi pitänyt olla vapaapäivä, mutta tietenkin projektin palaveri sattui tähän aamuksi. Huomenna on enää yksi tunti ja siellä esitys (10-15 min pitää puhua luokan edessä englanniksi, hyi) ja siitä alkaakin loma. Enkä muuten nosta tikkuakaan ristiin koulun suhteen noiden jälkeen.

Isin sylissä on aika chillii
Ja sit ei ollukaa chillii ku toi toinen toi leluu koko ajan

9.12.2013

Säikäytys

Eilen ajattelin, että Lily on vain ruvennut nirsoilemaan kerta ei ruoka maistu entiseen tapaan. Ruokaa käytiin vähän närppimässä ja jätettiin sitten syömättä. Aamulla nau'uttiin täyttä kurkkua nälkää, mutta silti ei syönyt. Myöhemmin oksensi sitten tyynylle tyhjää mahaa. Lääkäriin kävi kutsu iltapäivästä.

Ensimmäisessä tutkimuserässä epäilyksi paljastui vierasesine. Hampaat olivat kunnossa, joten suun kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Kuumetta ei ollut, mutta kissa oli yleisesti sairaan oloinen. Röntgen ei kertonut mitään ihmeempää, joten mitattiin veriarvot. Niissä ei ollut mitään huomauttamista, joten ainakaan akuuttia leikkaustarvetta ei ollut. Lily sai varjoaineen ja parafiiniöljyä. Aamulla mennään ottamaan uusi röntgen, jotta selviää, että onko varjoaine liikkunut mihinkään. Kotimatkalla pysähdyttiin apteekkiin ja haettiin vielä ravintogeeliä, jos ruoka ei ala maistua.

Iltaruoaksi annettiin katkarapuja. Lily söi (!!!), mutta ei kuitenkaan niin paljoa ja vähän sipelsikin katkarapuja pitkin ruoka-alustaa. No, sentään söi. Seuraillaan vähän laatikkokäyttäytymistä ja aamulla toivotaan parasta. Meidän suunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta mitä et tekisi eläimen tähden. Lily on aika normaali jo, pesee itseään ja näköjään pistää kohta maate. Toivotaan, että aamulla on kaikki kunnossa ja tämä olisi tosiaan vain säikäytys.

4.12.2013

Lelulandia

Voihan liikkeessä olevista kohteista kuvien ottamisen sietämän vaikeus. Veronpalautuksista innostuneena kävimme kauppakeskuksessa täydentämässä varastoja. Itselle vähän vaatteita entisten tilalle, koirille ja kissoille ruokaa sekä uudet lelut. Varsinkin jälkimmäiset otettiin erittäin hyvin vastaan. Kissat saivat kissanmintulta haisevan pienen apinalelun, koirat taas pandaan puetun tennispallon.



Kyllä Luna sekä Lily hyppivät ja loikkivat apinan perässä. Luna vielä söpösti otti apinan mahansa lähelle ja rupesi potkimaan vimmatusti.



Panda osoittautui molempien mielestä parhaimmaksi jutuksi ikinä. Tällä hetkellä se on sylissäni, koska Seti yrittää hypnotisoida allekirjoittanutta heittämään sitä. Kuten alla olevasta kuvasta voi tulkita menon tällä hetkellä.

"Katson sinua syvälle silmiin... tunnet halua heittää lelun..."
"Ei kiinnosta sun pandas. Pöh."

2.12.2013

Ehkä viimein oikealla tiellä?

Öljyt eivät auttaneet.
Ruokamuutokset eivät auttaneet.
Zylkene ei auttanut.

... voisiko Lilyn iholla sittenkin riehua joku ulkoloinen?

Oireet täsmäsivät hilsepunkkiin, varsinkin siinä vaiheessa kun luki, että yhdellä kissalla pahimmat alueet olivat selkä ja hännän tyvi. Frontline Comp löysi siis tiensä talouteen, molemmat kissat saivat käsittelyn ja koirat saivat vielä omilla aineillaan. Huomenna jatkuu nukkumapaikkojen siivous, nyt meni kaikki liinavaatteet ja huovat pesuun. N imuroi loput paikat.

Hilsepunkki on siitä ilkeä, että se ei edes oireile kaikilla eläimillä. Joillekin oireet tulevat pahemmin. Toivottavasti tämä helpottaisi, ainakaan Lily ei ole repinyt karvojaan kertaakaan aineen laittamisen jälkeen. Mikäli pari käsittelyä tuolla ei auta niin ensi vuoden puolella pyydetään sitten eläinlääkäriltä Stronghold tai tarkempia tutkimuksia. Saa ainakin tutkittua hyvin kun Lilyltä on tarkoitus puhdistaa hammaskivi, joten rauhoitus on muutenkin tiedossa. Minulta alkaa vähän keinot loppua.

1.12.2013

9kk-mitat eli laihis odottaa

Paino: 7,8 kg
Säkä: 39 cm

Säkä oli tullut sentin ylöspäin ja painokin noussut muutaman sata grammaa. Ruokamäärä pienenee ja Nefer ei todellakaan kiitä asiasta. Saa siis nyt tasan 80 grammaa aamulla ja illalla, eli noin 6,5-kiloisen koiruliinin annoksen.

Setillä oli myös paino noussut, ennen kastrointia se oli 24 kiloa ja tänään punnittuna 25 kiloa. Se 23-24 olisi sille paras, joten Setilläkin vähenee ruokamäärä. On saanut n. 250-260 grammaa aamulla ja illalla, nyt siis 240 grammaa enää. Laskeskelin, että se on kyllä n. 19-kiloisen koiran annos, mutta kun kasvattaa massaa jo alle oman painon ruokamäärällä. Ehkä pitäisi vaan laskea aktiivisuustasoa laskuissa, koska hormonitoiminta on muuttunut.

Toisin sanoen mami ja isi laihtuvat, mutta koirat pulskistuvat. Kissat näyttäisivät pitävän ihan itse linjoistaan huolta. Pitää vähän seurailla.

29.11.2013

Ravistettava ennen käyttöä

Eilen oli kohtalaisen huono päivä ja muutenkin viikko on hujahtanut siinä määrin ohi, että esimerkiksi Neferin 9kk-mittaukset jäivät. Ehkä viikonloppuna sitten. Pian olisi viimeinen koe ohi ja pääsisi vähän enemmän vapaalle, vaikka tekemistä olisi vielä vaikka parille ihmiselle. Jospa se taas tästä. Ja jottei ihan mentäisi otsikon ulkopuolelle niin syy tähän päivitykseen oli lyhyt video:

26.11.2013

Yhdeksänvuotias


Rakas on kerennyt jo kunnioitettavaan, kypsään ikään. Pysythän terveenä. Synttärilahjana on katkarapuja iltapalaksi. Lisäksi ensi vuoden puolella odottaa käynti hampulilekurilla kun sanotaan hammaskivelle hei hei. Katsoo, että tarvitseeko ottaa mitään verikokeita tms. Joka tapauksessa Lily-päivänsankari on viettänyt päivää nukkuen ja pyrkien syliin nukkumaan. Ruoka on maittanut, vaikka siihen on ujutettu kalkkunaa. Iltaruokaa odotellessa.

24.11.2013

Ensimmäinen raakaruokaviikko

Kissojen ensimmäinen raakaruokaviikko on onnistunut mukavasti. Liha on uponnut paremmin kuin märkäruoka, mutta pientä nirsoilua oli havaittavissa eilen kun kuppiin ilmestyi jauhettua kalkkunaa. Kyllä sitä syötiin pitkin hampain ja vähän, eli pitänee sekoittaa sitä johonkin paremmin uppoavaan lihaan. Märkäruoka aiheuttaa näköjään nyrpistelyä. Oli eilisestä nirsoilupäivästä kuitenkin jotain hyötyä: tänään aamulla saksin broiskun sydämiä kissojen kuppeihin niin molemmat olivat tunkemassa pöydälle syömään sydämet etukäteen. Kupeista ne katosivat alta aikayksikön.


Tämä oli ensimmäinen kierros ruokakupilla. Luna veteli hyvällä ruokahalulla kupin tyhjäksi ja lähti kissapuuhun makoilemaan ja sulattelemaan. Lily kävi muutaman kerran kupilla vielä ennen kuin lähdimme lenkille. Lenkin aikana viimeisetkin palat olivat hävinneet.

Tämä on lähtenyt nyt sen verran hyvin käyntiin, että kissat saavat Multicatit puolikkaana annoksena jo nyt. Eiköhän pian sen annostuksen voi nostaa kokonaiseksi. Vielä voisi ostaa ehkä psylliumia kuiduksi. Eilen saivat myös possua, mutta se taisi aiheuttaa Lilylle taas turkin repimistä jaloista. Taitaa olla sille allergisoitunut. Harmi, koska tykkää siitä ja syö sitä mielellään.

Vessalaatikoita tyhjentäessä huomasi, että tytöt käyttävät niitä useammin. Paakut ovat pieniä, samoin kuin kakat. Itse asiassa jälkimmäisiä oli paljon vähemmän kuin normaalisti ja emme ole huomanneet, että kissat olisivat käyneet hätä nro kakkosella, eli jätökset eivät enää haise pahemmin.

Alan olla sen verran jo positiivisella mielellä tämän suhteen, että kyselin jo kaverilta, että ostaisiko nuo jäljelle jääneet raksut pois. Eihän niitä jäänyt kuin kokonainen 10 kg:n säkki ja avattu, jossa on ehkä 1/3 jäljellä.


Aamulla Luna ja Nefer tarjosivat viihdettä kun N leikitti niitä laserilla. Molempien silmistä taisi kyllä tulla paremmat laserit kun kuvan joutui ottamaan salaman kanssa.

21.11.2013

Projekti: Kissat raakaruoalle

Näinhän siinä sitten kävi kun tarpeeksi kauan haudutteli päässä. Relaxant Animal ei auta Lilyn ihoa tai repimistä, mikäli sitä ei laita joka päivä. Eli mitä seuraavaksi? No, jätetään hiljalleen kaikki teollinen ruoka kissoilta pois. Samalla hankin pienen avustajan Lilyn olotilalle, mikäli sillä nyt stressiä olisi. Stressikin voi aiheuttaa tuota nyppimistä, mutta melkein neljän vuoden ajan? En oikein usko, mutta katsellaan.


Zylkène siis on lehmänmaidosta entsyymikäsittelyllä valmistettu jauhe. Omilla sivuilla toimintaperiaatteet on kerrottu näin:
"Kaseiinin hajotessa trypsiinin vaikutuksesta vapautuva bioaktiivinen peptidi nimeltään alfa-kasotsepiini siirtyy suolesta verenkiertoon ja sieltä aivoihin, jossa se vaikuttaa rentouttavasti ja rauhoittavasti. Alfa-kasotsepiini on Zylkènen maailmanlaajuisesti patentoitu ainesosa."
Syteen tai saveen, sillä mennään. Ainakin toivottavasti vähentää sitten ruokinnan muutoksesta mahdollisesti koituvan stressin. Toivottavasti sitä stressiä nyt ei kuitenkaan ole, koska se olisi kestänyt jo neljä vuotta. Multicatin hankin jo etukäteen sitä aikaa varten kun kissat siirtyvät täysin tai ainakin suuremmaksi osaksi raakaruoalle.


Mustin ja mirrin pakasteosastolta mukaan tarttui paljon siipikarjaa. Pakkasessa on vielä possua ja jonkun verran nautaa, mutta mitä nyt olen lueskellut, niin niitä ei kannattaisi antaa usein. Pitäisi myös miettiä, että mitä kalaa noille tarjoaisi vaihtelun vuoksi. Seitipuuroa on aika moni sanonut keittelevän kissalle, jotta kissa saisi kuitua kaurahiutaleiden kautta. Voisilmä vielä päälle niin on kuulemma maistunut. Saa nähdä kunhan kalaa jossain vaiheessa ostaisi.

Setille ostettiin valjaat. Onhan sillä vetovaljaat pulkkavetämisiä varten, mutta nyt halusimme ihan kunnolla istuvat lenkkeilyyn pimeällä. Myös uudet vilkkuvalot kotiutuivat kun edellisistä alkoi patterit loppua ja uudet olisi pitänyt tilata Zooplussalta.


Koska isoin osa rasvasta kannatti välttää, niin mukaan tarttui broilerin suikaleita ruokakaupasta eikä esim. jauhettua broileria kun niissä on yleensä nahat mukana. Ehkä niitäkin voisi hankkia hätävaralle. Koipireisissä oli kivat -30% tarrat, joten koirat ja Luna saavat niistä iltapalaa. Lilykin ehkä vähän voi maistaa, jos haluaa.


Koemaistajat päivystävät keittiön liepeillä kun itsellemme bongattiin kokonainen kirjolohi. Kilohintakaan ei päätä huimannut, 4,6 euroa. Savustuspussi tarttui myös mukaan ja nyt koko komeus on savustumassa uunissa.


Yhden mutruhuulen löysin makkarin ovelta. Lilylle on maistunut ruoka ehkä normaalia paremmin kun olen sekoittanut siihen vähän kananmunan keltuaista ja possun palalihaa. Tyttöjen omat possun suikaleet (vähärasvaisempia) odottavat pakkasessa kun niitä viikko sitten ostettiin ja annosteltiin pusseihin.


Luna vetelisi lihat ja luut menemään ilman sekoituksia, mutta Lilyn takia vähän jarrutellaan. Luna saa kuitenkin vähän ekstraa silloin kun koirat saavat myös lihaisia luita.

16.11.2013

Muutoksia

Tällä viikolla kypsyin siihen, että kun lähetän vikailmoituksen kämpässä haisevasta tupakasta ja suitsukkeesta, niin ilmoitus kuitataan hoidetuksi ja täällä ei käy kukaan, eikä kukaan ota edes yhteyttä minuun. Kun noita hajuja on haisteltu tässä viimeisen puoli vuotta niin pinna alkoi kiristyä (ja keuhkoputket vinkua) siihen malliin, että vuokranantajalle lähti sähköposti. Siihen sentään sain vastauksen.

"Talossa on yritetty kartoittaa hajujen alkuperää siinä onnistumatta. Niiden hajujen aiheuttajan etsiminen on lähes mahdoton tehtävä.
Varsinkin tuon hajusteen käytön kieltäminen on mahdotonta vaikka alkuperä löytyisikin.
Laittakaa hakemus asunnonvaihtoon, niin yritämme löytää teille uuden hajuttomamman asuinympäristön."

Eipä siinä mitään. Onnea vaan seuraavalle tähän kämppään muuttavalle. Laitoimme saman tien hakemuksen viiteen eri kohteeseen ja kahden tunnin sisällä meille tarjottiin asuntoa kohteesta, jonka kuvaus on "haluttu perheasuntoalue, jonne on pitkät jonot". Kyseessä siis oli rivitalokaksio, jossa viimein on se kauan kaivattu oma piha. Astianpesukoneliitäntä kyllä jäi uupumaan, mutta onhan tuohon tottunut. Hyväksyimme tarjouksen, joten muutamme kivasti mukavasti tuttavallisesti 1. tammikuuta. Toivottavasti naapurit eivät ole hirveän krapulaisia kun rupeamme riehumaan täällä tavaroiden ja siivouksen kanssa. Toisaalta se olisi ainakin sille tupakoivalle ja hajusteita polttavalle/polttaville oikein.

Kun muutto on luvassa niin suunnittelimme N:n kanssa jo tavaroiden läpikäyntiä ja pakkausjärjestyksiä (tälleen hyvissä ajoin). Nefer taisi kuulla suunnitelmista ja aloitti pelihyllystä. Torstaina kotiin tullessa lattialla odotti Nintendo Wii-konsolin Nunchuk-ohjain. Lähempi tarkastelu osoitti, että Neferin mielestä ohjaimen johto oli turha, joten se oltiin purtu molemmista päistä melkein poikki. Mami ei ollut tyytyväinen.

Muuten täällä on mennyt mukavasti, puhelinkin palautui viimein huollosta kun se kävi vähän pidemmällä matkalla. Oli se näköjään maanantaikappale, mutta osia vaihtamalla tuli kuntoon, hinta 0 €. Eli kuvia taas Nokia Camera -laadulla. Suosittelen myös linssin puhdistusta ennen niitä kahta ensimmäistä kuvaa, ellei halua vähän hohtavaa ja utuista kuvasarjaa.









Meillä on taas matot lattialla. Olin jo suunnitellut, että hommaame eteiseen jostain maton, mutta taitaa siirtyä sen hommaaminen vasta muuton jälkeiseen aikaan. Nyt voisi kyllä joulut ja muut tulla nopeasti, haluamme täältä pois.

11.11.2013

Broileri on siirius bisnis

Näin totesi Nefer kun Luna sai vuorostaan broiskua. Tuijotti herkeämättä kun kissa mutusteli ruokapaikallaan, mutta kun kissa hyppäsi pakastimen päältä lattialle herkkupala suussaan niin siitähän sirkus alkoi. Molemmat koirat olivat kärppinä paikalla, kissa naukaisi ja tipautti siiven lattialle. Seti totteli kiellosta, Nefer ei. Koira lähti kuin rasvattu salama pakoon siipi suussaan ja yritti niellä sitä kokonaisena. Meinasi tulla kiire ja sain koiran niskakarvoista kiinni työpöydän alla. Ei kun kättä ääntä kohti ja kaivamaan siipeä veks. Saatoin painaa vähän myös kättäni Neferin hampaisiin, se oli aika nätisti, vaikka ei meinannut päästää irti pienen tuijotuskisan päätteeksi. Siipi saatiin takaisin, koira jäi vähemmälle huomiolle hetkeksi. Allekirjoittaneen sormea vähän jomotti.


Että mikä ahne pikkukoira? Eikä kyllä ole ensimmäinen kerta. Sietäisi oikeasti joskus saada nenilleen toiselta koiralta kun yrittää ruuat varastaa. No, Luna sai syödä tänään siipensä loppuun ilman häiriötekijöitä, joten loppu hyvin. Sormi on vaan vähän pipi ja Nefer taitaa sanoa: "Mitä tästä opimme? No emme yhtikäs mitään."

4.11.2013

Turkkihommia

Aikaisemmin taisin jo mainita, että erityisesti Lilyn turkin kanssa on ollut ongelmia. Pientä kutittaa selkeästi, koska nuolee selkäänsä ja sen jälkeen kiskoo karvoja irti. On kokeiltu kuiva- ja märkäruokien vaihtoa. Kaava jotakuinkin kuivaruokien kanssa: RC Hairball -> RC Coat&Skin -> Golden Eagle -> Applaws -> Porta 21. Märkäruokien kanssa siirryttiin Latzin yms. sokerimössöistä Mjauhun (lihaa, mineraaleja). Turkin kanssa ei tapahtunut juurikaan muutosta. Kaveriksi otettiin lisäöljyt. Tähän mennessä on kokeiltu lohiöljy, Megaderm, Viacutan, Fullolife, Jahti&Vahti Omegaöljy ja hamppuruokaöljy. Hamppuruokaöljy on noista auttanut parhaiten, mutta ei sekään pahinta repimistä ole saanut pois. Tuo viimeksi ostettu O3 Cat -öljy on helpottanut myös, mutta kuuri on vielä kesken.

Lilyn turkki hyvässä kunnossa (2009)

Mikä siis kissan kuivan ihon avuksi, kerta sisäisesti nautittavat eivät auta? Lähdettiin kokeilemaan Relaxant Animalin tuotteita. Lily pestiin ensin hoitavalla pesunesteellä ja on siitä lähtien saanut ongelmakohtiin hoitoseerumia 1-2 kertaa päivässä. Näiden toimenpiteiden jälkeen en ole löytänyt yhtäkään karvatuppoa Lilyn nukkumapaikoista. Eihän tuo selkä edelleenkään kovin nätti ole, mutta parempaan päin ollaan menossa jo alle viikon hoidon jälkeen. Turkkia nyt kasvattaa tuo O3-öljy, koska sisältää biotiinit ja muut tarpeelliset aineet.

Ja huonossa kunnossa (2011)

Toivon todella, että Lilyn turkin oireilut menisivät ohi tuolla, koska kissa on ollut todella säälittävän näköinen ja aina putsaamassa itseään. Nyt se on lähinnä nukkunut, eli kutina on myös väsyttänyt. Pitänee mennä ostamaan isompi pönikkä tuota hoitoseerumia kun pienempi pullo meinaa loppua kesken noinkin isoa aluetta käsitellessä. Allergiat on aika hyvin suljettu pois mahdollisista kutittavista, eikä pitäisi olla loinen/sieni/tautikaan, koska Luna ei oireile mitenkään. Iän myötä on näköjään vain kuivahtanut, joten lisäillään myös ruokaan enemmän rasvaista possun lihaa, koska se on ainoa raaka, mitä Lily ei oksenna.

Turkkihommeleihin mukaan lukien, kuka vei meidän pikkusheltin helppohoitoisen ja lyhyen turkin? Vaadin sen palauttamista. Neferille ilmestyi yhtäkkiä hirmuiset pöksykarvat ja ensimmäistä kertaa oli takkuja korvien takana. Olen pöyristynyt.


Tuorein kuva Neferistä kuvaa sen suurta älykkyyttä.

... no oikeasti se on oppinut jo antamaan tassua! Mutta tuo kuva. Hajoamista aiheuttava sylivaavi.

27.10.2013

8 kk

Paino: 7,5 kg
Säkä: 38 cm

Pienellä menkkapepulla on nyt paino pysynyt ihan mukavasti samoissa määrissä. Malttaminen on myös kasvanut ja kasvaa hiljalleen, joten Nefer on oppinut vähän lisää temppuja peruskoulutuksen ohella. Kynsien leikkaaminen sujuu myös paremmin kun malttaa pysyä paikoillaan. Jotenkin ilmeisesti nuo juoksut ovat vaikuttaneet mielialaan kun Nefer tuntuu herkkiksemmältä kuin ennen juoksuja. Nyt se jää kieltämisen jäljiltä vähän luimistelemaan ja yrittää mielistellä paljon enemmän. Myös pusuja on satanut sekä syliin hyppäämisien määrä kasvanut. Onneksi juoksut tuntuvat olevan loppusuoralla, katsellaan sitten, että tuleeko valeraskaus.

Nyt voi myös viimeistään sanoa, että Setikin on hyväksynyt Neferin täydellisesti laumaan ja hakeutuu itsekin Neferin seuraan jopa nukkumaan. Aikaisemmin oli pientä hajurakoa muulloin kuin leikkiessä, mutta nyt nukutaan vierekkäin, odotetaan yhdessä ruokia, leikitään vetoleikkejä nätisti ja älämöivät yhdessä kuin mikäkin vanha pari.

On ne sitten ihania. Sekä koirat että kissat, vaikka Lilyllä ja Lunalla ei ole noin lämpimiä välejä.

Ps. Uudet Dogman-sakset olivat oikein hyvät. Kerrankin myös tuo kissojen ja pienten koirien versio oli jämäkkä.

24.10.2013

Paketteja, elektroniikkaa ja pikku varas

Viime tilauksessa hajonneen Luposanin korvauspaketti saapui, tällä kertaa hyvin tarkasti kuplamuoviin kiedottuna. Kaikki oli paketissa ehjänä, joten pointsit siitä. Paitsi siitä, että postisetä oli käynyt ovellamme 15 minuuttia ennen kuin tulimme mökiltä kotiin...

Sään alkaessa olla kohtalaisen märkää niin tuli pieni mieliteko. Sisko oli aikoja sitten hankkinut koirien turkkia varten kuivauspuhaltimen, mitä saimme testailla muutamaan otteeseen kesällä. Helppokäyttöisyys ja koirien nopea kuivuminen herätti pienen "mullekansheti"-fiiliksen, joten tilaukseen eksyi uusi vempele (ja pitäähän kahdella insinöörillä laitteita olla?).

Kuva VipStoresta

Tällainen ihanuus saapui meille. "Erittäin tehokas turkinkuivain, 2800 W. LED-näyttö. 8-tasoinen lämmönsäätö. Myös puhalluksen voimakkuudessa 8 eri tasoa." Eihän meillä ole oikeastaan pahemmin käyttöä kuivaimelle muuta kuin pesut ja sateessa kastuneiden koirien kuivaus. Tuntuu vain helpommalta puhaltaa koirat kuivaksi nopeasti, koska ainakin Setin turkki on paksunemaan päin ja hotspottien riski nousee. Minimoidaan siis pitämällä koirat kuivina. Kesällä tämä varmaan kulkee mökillekin mukaan, koska Seti asuu silloin järvessä.

Paketissa tuli myös harvempi hara, jolla saa irroitettua pohjavillan turkkiystävällisemmin. Nyt pitäisi ainakin turkinhoitokokoelman olla täydellinen.

Kuva VipStoresta

Myös puhutut uudet koirille tarkoitetut lihat saapuivat kotiinkuljetuksessa. Tilasin palalihaa ja jauhelihaa, ensimmäinen jauheliha-kasvissosesekoitus tehty ja koirat rakastavat sitä. Pitänee sekoittaa seuraavaan satsiin sitten Mushin pötköjä pois, nousee ainakin valkuaisprosentti ruuassa.

Jotta elektroniikan ja tilauksien pyhä liitto ei vielä lopu, niin oli pakko pistää tilaukseen uusi pyykinpesukone. Vanha jätti linkoamatta, ei puhdistusyrityksistä huolimatta suostunut toimimaan ja koneen iän vuoksi tulee luultavammin olemaan kannattavaa ostaa uusi. Eipä se vanha ollut edes hyvässä kunnossa ja pyykin puhtaustaso oli vähän mitä sattuu. Ahdistaa vähän vain olla ilman pesukonetta kun pyykkiä kertyy jo ihan elukoiden takia. Ja yhteispyykkitupiinhan ei mennä.

Lopuksi tuosta meidän shetlanninvaraskoirasta. Menkkapeppuna oleminen on ilmeisesti niin kuluttavaa (pitää nukkua kerällä sohvalla koko päivä ja lenkillä juosta kaikkien hajujen ja urosten perään), että ruokaa tarttisi saada vähän etukäteen ennen ruoka-aikaa. Pöydällä oli rustoja sulamassa koirille. Jossain vaiheessa ennen iltalenkkiä tuli sellainen paranoidinen fiilis. Neferiä ei näkynyt missään ja kuului jotain outoa natustelevaa ääntä. Jäljet johtivat kämpän sylttytehtaalle, eli koirilta kiellettyyn makkariin. Ensimmäinen varoittava "Nefer" sai koiran äkkiä nielaisemaan nyysityn aarteensa ja seuraavaksi koira lensikin aika nopeasti niska-persotteella pois makkarista. Tässä vaiheessa tosin emme tienneet, että ruoka oli jo syöty, koska kun menin laittamaan koirille iltaruuan niin N oli sanonut, että kipossa on kolme rustoluuta. Kipossa oli kaksi ja olipa Nefer vielä onnistunut ottamaan omansa.

Milloinkohan sitä itse oppisi, että työntää sen keittiön tuolin pöydän alle? Ja joo, palaaminen takaisin elektroniikkaan, päivityksessä olisi muuten koirista kuvia, mutta puhelin tarvitsisi viedä huoltoon. Yritin palauttaa tehdasasetuksia varapuhelimeen, mutta näköjään niiden palauttamisessa menee sitten koko yö. Tai ehkä huominenkin? Kuulemma on vähän tyyppivikaa, että tehdasasetusten palauttaminen saattaa kestää jopa viikon.

... joten jatketaampa puhelimettomana ja pyykinpesukoneettomana. Snif.

20.10.2013

Luovuttajat

Vaikka otsikko on vähän negatiivissävytteinen, niin kävimme tekemässä hyvää. Seti ja Nefer nimittäin osallistuivat koirien geenitutkimukseen luovuttamalla verta. Neferin juoksujen takia jouduimme vähän sumplimaan, koska näyte otettiin eläinkaupan takahuoneessa ja juoksuinen narttu vähän jakaa mielipiteitä niissä tiloissa. Jonoa oli hiukan, joten kun kävin asian ilmoittamassa niin saimme rauhassa kierrellä ja poimia mukaan tarvittavia asioita. Saimme etukäteen myös palkkiot koirille tutkimukseen osallistumisesta, mutta siihen tarkoitukseen olleet namit eivät oikein perunan ja muiden juttujen vuoksi sopineet. Onneksi asia tuli esille siinä heti ja koirat saivat mukaan vähän jännempiä ruokia. Pian koirat pääsivät antamaan näytettä takaoven kautta.

Päivitettiin kynsisaksitilanne ja Lilylle otettiin uutta öljyä, loput ovat palkkaa näytteestä.

Jotenkin ei ole kauhean kova luotto, mutta näillä mennään...


Pienen käännösurakan tuloksena oli, että saimme heppaa ja kengurua. Vähän eksoottisempia vaihtoehtoja.

Miten sitten koirat reagoivat muuten? Nefer vähän tärisi ja ei oikein malttanut antaa näytettä, mutta ei kuulemma ollut silti hankala asiakas. Näyte saatiin otettua ja herkut rupesivat taas maistumaan, olisi varmasti vetäissyt koko kanapussin. Kehuja oikein sateli ja Neferin silmistä erityisesti tykättiin. Itse kyllä huomasi tuosta vinkkelistä toimitusta seuranneena, että eipä se vaavi enää ole kovin vaavi. Aikalailla emoltaan näyttää.

Seti otti lunkisti rupeamalla makaamaan lattialle kun Neferiltä otettiin näytettä ensin. Omalla vuorollaan se seisoi paikallaan nätisti jalkojeni välissä ja näyte otettiin ilman minkäänlaista nykimistä tai protestointia. Vähän kulmien alta katsoi, että mami tämä ei ole kivaa. Sai myös kovasti kehuja hyvästä turkista ja ihmettelyäkin, että pullistelee muille uroksille.

Kotona meinasi olla vähän rankkaa, joten nukkumaanhan nuo menivät kun kävimme vielä pikaisesti päivälenkillä.






Ihmetyttää vain, että missä vaiheessa nuo juoksut ovat nyt menossa. Kirkasta verta ei oikein tule enää ja tuo tyrkyttää nyt itseään aika paljon Setille. Juoksut ovat kuitenkin kestäneet sen päivän vajaa viikon, mutta kai se on taas näitä yksilöllisiä vaihteluita. Itse on kyllä vähän vaan sormi suussa.

15.10.2013

Juoksupöksy

Maanantaiaamu sai hämmentyneen käänteen aamulenkin aikana ja sen jälkeen. Tarkoitushan oli, että lenkin jälkeen pakkaamme loput tavarat, siivoamme vähän kotia ja lähdemme ajamaan mökille. Seti kuitenkin käyttäytyi vähän rauhattomasti ja oli koko ajan Neferin pepulla, vähän yritti kuivaharjoitellakin. Tässä vaiheessa alkoi viimeistään herätyskellot soida ja neitokaiselle tehtiin tarkistus. Kyllähän ne juoksut olivat alkaneet. Ei kun ostamaan juoksupöksyt.


Pöksyjä ei tietenkään pystynyt sovittamaan nyt, joten pääsin vain mallailemaan niitä parkkipaikalla ennen ostopäätöstä. Vähän nuo tuntuvat alhaalta pienehköiltä ja ympäriltä taas liian isoilta. No, pysyvätpähän joka tapauksessa jalassa, eikä Neferiäkään haittaa, että sillä on päällään jotain ylimääräistä.



Lemmikkikaupan myyjä katsoi hiukan hassusti kun kyseli, että onko keskikokoinen sheltti (... mikä on keskikokoinen sheltti...) ja neuvoi siinä samalla hämmentyneelle omistajalle, että miten pöksyt laitetaan koiralle. Sai hieman selittää, että mulle se on ensimmäinen narttu, ettei ihan idiootin leimaa jäänyt otsaan. Vähän yllätyksenä nuo juoksut silti alkoivat kun olin jotenkin onnellisesti tuudittautunut siihen vuoden ikään. Olihan tuo vähän jo merkkaillut ("Varmaan jäi vielä rakkoon tavaraa kun oli kiire pupeltamaan nurmee") ja ollut vähän turhan kiinnostunut hajuista. No, eipä mitään, saa vain katsella sitten sterkkauksen ajankohtaa tarkemmin.


Mökille kuitenkin päästiin aikataulussa jäljessä, mutta oli sen arvoista. Näissä maisemissa on kiva lämmitellä saunaa.



Luna pääsi vielä yöllä esittelemään kiipeilytaitojaan. Sen lempipaikka mökillä on joko sängyn alla tai tuon palkin päällä.