Hyvää joulua!

Meidän väki toivottaa kinkuntäytteistä joulua Neferin tapaan! Sekä onnellista uutta vuotta. Silloinkin kannattaa olla kinkkua ainakin Neferin mielestä. Lily haluaa ehdottomasti kalkkunaleikkelettä. Setille ja Lunalle maistunee ihan mikä vain.

Meillä on pitänyt vähän kiirettä tästä loppuvuodesta, siksi on ollut noin kahden kuukauden hiljaisuus. Ehkä se selittynee alla olevalla kuvalla.

Voisin luvata taas aktivoitua uuden vuoden jälkeen. Mutta sitä odotellessa, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Langaton lataus

Vietettyämme muutaman viikon mökillä kotiutimme porukoitteni ylimääräisen Fatboy-latausalustan kun edellinen latausteline hajosi. Lily huomasi, että ihan häntä varten on hänen lempipaikalleen aseteltu tyyny, joten saamme taistella ajoittain siitä, että latautuuko alustalla kännykkä vai kissa. Yleensä kissa.

Kyllä meillä hengissä vielä ollaan hiljaiselosta huolimatta. Mökkeily meni mukavasti, asioita hoidettiin ja Nefer pääsi vaihteeksi pesulle pyörittyään savustuspöntöllä/tuhkakasassa. Seti kipeytti toisen etutassunsa kun yritti avustaa liikaa puutöissä. Luna... no, nätisti sanottuna teki kivat yllärit matkalaatikkoon ja pääsi ensimmäiselle pesulleen kotona. Elän toivossa, että omat taisteluarpeni katoavat nopeasti, Lunan kolhuja kokenut ylpeys alkaa olla jo normaalilla tasolla.

Kaluston uudistamista

Jos en stressaa elukoista, niin sitten pitää stressata siitä, että esim. yksikään meidän kolmesta läppäristä ei toimi kunnolla. Kaksi on vielä hengissä, mutta kolmas sanoi itsensä irti. Nuo kaksi ovat jo viitisen vuotta vanhoja ja eivät pyöritä kunnolla nykyisiä ohjelmia, joten oli jo korkea aika hommata uutta. Näin ainakin uskottelimme itsellemme.

Vertailun ja konsultoinnin kautta päädyimme uutukaiseen Lenovoon, jonka olisi tarkoitus kestää sekä koulu- että työkäyttöä. Ehkä se saattaa pyörittää myös lempipelejämme. Mutta, kun talouteen tulee jotain uutta, niin se tarkoittaa uutta pahvilaatikkoa. Yllätyin siitä, että kuka sinne ensimmäisenä kömpi.

Pohja ei ollut edes näkyvissä tässä vaiheessa

Kukas se tänne tulee

Kyllä Lunaakin vähän kiinnosti

Lily teki pesän laatikkoon ja nukkuu siellä vieläkin. Luna luovutti suosiolla ja meni senkin päälle tähystämään luontolaajakuvatelkkariaan. Koirat väsähtivät kun ensin meillä kävi tuleva anoppini kahvilla, seuraavaksi kävi jehovat antamassa jonkin lapun ja Matkahuollon työntekijä tiputti laatikon kotiin. Aika rankkaa.

Apulainen

Olemme säästäneet kananmunankuoria koirien kalkin tarpeen tyydyttämistä varten. Koska meillä kuluu kananmunia aika paljon, tuntuu hölmöltä heittää kuoret roskiin ja ostaa koirille erikseen kalkkia sisältävää jauhetta. Yleensä olen jauhanut neljän munan kuoret päivässä sillä aikaa kun laitan päiväruokaa itselleni, mutta tänään se jäi välistä kun eilistä iltaruokaa jäi tähteeksi ja sen pystyi nopeasti mikrottamaan. Neferkin huomasi, että jotain olennaista on jäänyt tänään tekemättä, ja ryhtyi toimeen kun kipaisin nopeasti kauppaan.

Ehkä tää kohta alkaa jo huvittaa. Vahva ehkä.

Hyvät ja huonot puolet

Kissojen raakaruokinnan takapakin suhteen on tullut sekä hyviä että huonoja muutoksia. Yksi parhaimmista on se, että Lily ei oksenna yön jälkeen. Yhtenä aamupäivänä se tosin oksensi tyhjää mahaa kun ruoasta oli kulunut nelisen tuntia ja olin vielä tarkistanut, että se on tosiaan syönyt. Toinen hyvä muutos on se, että ruokaa syödään isommalla innolla. Canagan, Thrive ja NM maistuvat parhaiten, Schesir floppasi. Laitoinkin Zooplussan tilaukseen sitten muuta ruokaa, NM:a käydään varmaan hakemassa tarpeen mukaan M&M:stä. Kolmas on se, että olen saanut tytöt syömään myös broilerin jauhelihaa sekoitettuna märkäruokaan kun ennen eivät siihen edes koskeneet. Vähän riskillä ostettiin kun oli tarjouksessa, mutta eipä tarvitsekaan koirille antaa sitä. Parhaimpana kuitenkin pidän sitä, että aamulla on virkeä kissa odottamassa aamuruokaa.

Huono puoli tässä kyllä tulee sitten siinä, että aamun raaka broileri ei tunnu uppoavan ainakaan Lilylle. Tai oikeastaan sen maistuvuus on todella vaihtelevaa, jos illalla on ollut "pahaa" ruokaa niin se maistuu. Muutenkin tuntuu tämä välillä hankalalta kun kissoilla on välillä niin erilaiset makumieltymykset - Lilyhän rakastaa kalaa enemmän kuin elämää itseään ja Luna taas sylkee kuppiin kun sinne ilmestyy seitä. Luna rakastaa kaikkien muiden elukoiden lihaa ja Lily katselee niitä ajoittain, että onko pakko.

Toinen huono puoli on se, että teollisen - vaikka se onkin laadukasta - ruoan mukana on tullut myös akne takaisin molemmille kissoille. Ihmettelin kun se hävisi raakaruokintaan siirtyessä, mutta en sen kummemmin jäänyt sitä miettimään. Ruoasta maksimissaan puolet on teollista päivästä riippuen. Kuppeina meillä on keraamiset tai ruostumattomasta teräksestä tehdyt astiat, jotka vaihdetaan päivittäin puhtaisiin.

En sitten tiedä, että meneekö seuraava juttu plussalle vai miinukselle, mutta koirat rakastavat sitä. On nimittäin semmoinen homma, että emännän luonto ei anna periksi heittää ruokaa roskiin, joten koirat toimivat jätemyllyinä syömättä jääneen kissanruoan suhteen. Aika win-win, saavat ainakin pienen vitsku- ja hivenaineboostauksen noista ruuista. Huono puoli se, että tämä tulee sillä kustannuksella, että kissat eivät ole syöneet niille tarjottua ruokaa.

Pepcidin olen jättänyt antamatta jo useampana yönä, mutta tilalle otin melatoniinin, koska ainakin koirapuolella sitä on käytetty närästyksen helpottajana. Varsinkin, jos siihen liittyy stressiä. Lisää voi lukea Katiskasta. Annoin eilen ensimmäisen tabletin kun mentiin nukkumaan. Kahden aikaan heräsin Lilyn kakomiseen ja meinasin jo heittää koko melatoniinipaketin roskiin, kunnes toisen oksennuskierroksen mukana tuli karvapallo. Jatketaan siis kokeilua, ei nyt yhdestä karvapallo-oksennuksesta säikähdetä.

Aika paljon on nyt kissoihin keskitytty, mutta eivät koirat ole ainakaan kotona jääneet vähemmälle huomiolle. Ne tuntuvat pitävän jo ihan normaalina sitä, että olen kotona päivisin ja jos lähden käymään kaupassa, niin se on enemmän outoa. Aikaisemmin ne kävivät koko ajan tuomassa lelua/hakivat huomiota, mutta nykyään rauhoittuvat nopeasti aamuruoan jälkeen. Seuraavat toilailut esiintyvät kun päivälenkki lähestyy. Kuten nyt.

Pölhöt ovat työssään ja heti ruvettiin kauhean epäileviksi kun kamera otettiin esille.

Aamuherätys

Viimeiset pari kuukautta on heräilty aamuisin klo 3-6 välillä Lilyn tyhjän mahan oksennuksiin. Lääkekuurin jälkeen tyhjää mahaa on oksennettu kaksi kertaa silloin kun en ole antanut Pepcidiä. Kävimme eläinkaupasta hakemassa järeämmät aseet tuon oksentelun taltuttamiseksi:

Schesirin otin kokeiluun sen takia, että sitä saa myös Zooplussasta. Ajattelin, että ei se 1,5 % riisiä voi olla niin paha ja halutessa ne riisit voi noukkia sieltä ruoasta pois. Muuten ainoat kriteerit ruuissa olivat, että mahdollisimman vähän ylimääräistä ja possutonta. Annosteltu niin, että päivä- ja iltamössöön on sekoitettu teelusikallinen ruokaa per kippo, eli yksi tölkki päivässä aamun raa'an kanan lisäksi. Näillä eväillä ja Pepcidillä laitettiin kissat hoitoon maalle, ei mitään ongelmaa. Ei edes sitä normaalia kerjäystä ja ruoan varastelua, paitsi silloin kun sunnuntaina ennen hoidosta hakemista avattiin tonnikalapurkki.

Kotona uskalsin jättää Pepcidin pois. Annettiin myös ensimmäisen kerran Natures Menua, ajattelin ensin laittaa vain puolikkaan pussillisen, mutta kun se hävisi älyttömän nopeasti, niin laitoin loputkin kuppeihin ja kupit makkariin yöksi. Aamulla ruoat oli syöty, Lily ei oksentanut ja oli normaali itsensä, tuli jopa kerjäämään aamukanat. Toistettiin sama illalla, tosin tällä kertaa NM:ää ei tarvinnut kuin puolikkaan pussin. Kerkesinkin säikähtää tänään aamulla klo 5.20 kun heräsin valitettavan tuttuun köhinään. Kannoin kissan maton päältä pois ja odottelin siinä, että saa rauhassa kakoa. Helpotus oli ihan mieletön kun kyseessä oli vain karvapallo. Siivoilun jälkeen jatkettiin vielä hetki unia, aamulenkin jälkeen olikin nälkäinen Lily vastassa ovella.

Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että meillä on taas selätetty yksi pitkään vaivannut ongelma!

Onni on omistaa kissa

Ja vielä oikein kaksin kappalein. Vaikka olen nautiskellut nyt kotona ollessa jakamattomasta huomiosta, on sillä kääntöpuolensa, ainakin kissojen mielestä. Keksin jopa ruveta harjaamaan turkkia ja leikkaamaan kynsiä, mikä on Lunan mielestä turhinta ikinä. Sainkin eilen muutamat sihinät ja hampaat käteen kun päättäväisesti kävin läpi Lunan turkin ja leikkasin kynnet samaan syssyyn. Vaikka sanotaan, että kissa ei osaa kostaa, niin kyllä Luna ainakin osaa. Välittömästi tämän jälkeen Luna kävi tiputtamassa kannettavani lattialle. Nyt aamulla kuuntelin, että Luna meni vessaan makkarissa ja kävin itse vessassa. Sieltä poistuessani nenään leijaili käry ja kuulin kun Luna pesi raivokkaasti turkkiaan. Makkarissa odottikin ihana näky.

Siinähän sitten jynssättiin mattoa puhtaaksi, onneksi lähti hyvin kun oli tuoreet jarruilut. Lunan pepun puolelta löytyi vielä lisää tavaraa, joka käytiin suihkussa huuhtasemassa pois. Tämäkin oli Lunan mielestä ihan turhaa. Ruoka kyllä maistui kaiken tämän kaltoinkohtelun jälkeen.

Lilyn kanssa en ole nyt ihan varma, että mitä pitäisi tehdä. Se oksentaa tyhjää mahaa aamuisin, jos en ole antanut sille Pepcidiä illalla. Tämä on testattu kahdesti ja kissa on syötetty illalla. Öisin se ei vaan mene syömään, ja kyllä nyt kissan pitäisi kestää yön yli syömättä. Pitäisiköhän vain vetää raakaruokinnassa sen verran takapakkia, että ottaa laadukkaat teolliset märkäruoat yöksi ja siirtää kupit makkariin illalla. Jos ruoalla olisi sitten parempi menekki ja tuo oksentelu loppuisi, kun nuo molemmat nukkuvat makkarissa läpi yön. Lähinnä ajattelin, että jos menee mallilla 2/3 raakaa ja 1/3 teollista, niin ei mene ihan koko idea tästä. Harmittaa vain ihan vietävästi, kun mieluummin ruokkisin raa'alla. Niihin eläinlääkäriruokiin en kyllä vieläkään koske pitkällä tikullakaan. Raksuja en halua ottaa kissojen ruokavalioon, koska meillä ei sitten muuta syödäkään.

Ajatuksia tai ideoita?

Turkismateriaalia

Julistin tuossa viikko-pari sitten sodan Setin turkin kanssa. Tähän mennessä ollaan menty hiljaa-hyvä-tulee -taktiikalla ja muutamia taisteluita on voitettu, mutta sodan voittajan ratkaisu on vielä edessä päin.

Se karvan määrä on ihan uskomaton ja kaikesta ei ole edes kuvatodisteita.

Noiden kahden kuvan jälkeen on Setistä kiskottu varmaan samanlainen setti karvaa. Sitä vaan riittää ja riittää. Pesu helpotti sen verran, että nyt takkuuntuva pohjavilla on keskittynyt tiettyihin alueisiin ja lähtee nätisti. Pöksyt jouduin Setiltä leikkaamaan melkein kaljuksi kylläkin, oli aika hirveät takkupallot kesän uintireissujen jäljiltä. Niiden muodostumista en vieläkään ymmärrä, koska harjasin Setiä ahkerasti. En näköjään tarpeeksi.

Työn alla on vielä koipikarvojen ja korvakarvojen ohentaminen sekä tassukarvojen leikkaus. Vielä tuota pitäisi harjailla, mutta annetaan toisen nyt huilia hetki.

Mahakatarri / Mahan liikahappoisuus

Kiitos myötäelämisestä eiliseltä, tänään ollaan todellakin viisaampia. Ehkä.

Tällä kertaa potilaskertomus kertoo:

Kissa tuotiin klinikalle jo pidempään jatkuneen tyhjän mahan oksentelun johdosta. Kliinisessä yleistutkimuksessa eikä vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa normaalista poikkeavaa. Verinäytteestä tutkittiin maksa-, munuais-, tulehdus- ja punasoluarvot, jotka kaikki normaaleja. Oireiden syynä voi olla mahakatarri / mahan liikahappoisuus. Hoidoksi helposti sulava ruoka, esim. Royal Canin Intestinal tai Hill's i/d tai Royal Canin Fibre Responce. Ruokinta mahdollisimman usein, jolloin maha on tyhjänä vain vähän aikaa. Lisäksi mahan limakalvoja suojaava Antepsin mikstuura n. 2,5 ml tuntia ennen ruokaa 2-3 krt vrk:ssa esim. 5 vrk kuureina.
Tarvittaessa pahoinvoinninestolääke Primperan esim. viimeksi illalla / heti aamulla.
alat 101, afos 20, wbc 7,9; crea 111

Näin tällä kertaa. Erikoisruoat jätettiin klinikalle, koska ainakin minua hirvitti se, että hiilareita on melkein yhtä paljon kuin valkuaista. Nyt pitäisi siis miettiä muuta helposti sulavaa, jos sellaista edes on. Primperania ei saatu apteekista, koska tuo versio olisi pitänyt anoa Fimealta ja siinä kestää ikuisuus saada apteekkiin. Soittelen aamulla taas eläinlääkärille, otin nyt varmuuden vuoksi Pepcidiä ja annan puolikkaan tabletin illalla yötä vasten. Vaikutus kestää kuitenkin yötä vasten annettuna 12 tuntia, eli mahanesteoksennuksien tulisi vähentyä.

Täytyy kyllä sanoa, että ollaan todella helpottuneita ja tyytyväisiä. Hintaan varsinkin, koko keikka maksoi 95 euroa. Arvostan todella paljon.

Peläten pahinta

Huomiselle saatiin viimein varattua eläinlääkäriaika, Lilyn viikonlopun aamuoksentelut olivat viimeinen niitti. Luottoeläinlääkärillämme ei ollut aikoja tälle viikolle, joten joudumme menemään toiselle. Puhelinkeskustelun perusteella tarvitsisi ottaa verestä ainakin munuais- ja maksa-arvot sekä kurkata suuhun. Tohtori Googlen mukaan lievin diagnoosi on refluksi ja vakavin/todennäköisin munuaisten vajaatoiminta. Joulukuussa ummetusepisodin aikaan otetun verikokeen mukaan maksa-arvot olivat normaalit, mutta munuaisarvot vähän koholla, viiterajoissa tosin. Selittyisi myös sillä, että kissa oli silloin vähän kuivunut kun oli oksennellut ja epäiltiin vierasesinettä.

En kestä. Muuten tuo kissa on ihan normaali: syö, leikkii, kaipaa seuraa, käy hiekkalaatikolla ja nukkuu. Oksentaa, jos ruokailuväli pitenee. Tarpeeksi pitkä on näköjään yön yli niin, ettei ole syönyt ennen nukkumaanmenoa. Aamulla ruoka on laitettava esille tunnin sisällä heräämisestä sekä mieluiten sellaista ruokaa, että varmasti syö edes vähän. Sitten siirtyy syömään sitä vähemmän maistuvaa (alkupalaksi esim. Thriven katkarapua ja kuppiin raakaa broileria).

Epätietoisuus on ehkä pahinta. Toivottavasti huomenna ollaan Lilyn kropan asioista paremmin perillä.

Superhelteen selviytyjät

Täytyy myöntää, että lomalta paluu tänne pätsiin aiheutti pientä ikävää takaisin ilmastoidulle mökille. Hellettä vastaan on taisteltu pitämällä päivisin asunto pimeänä, aamuisin ja iltaisin tuulettamalla, tuulettimen 24/7 pyörimisellä, viileillä suihkuilla (ihmiset ja koirat) sekä kylmäkallejen käärimisellä pyyhkeeseen (kissat).

Meillä on ollut hyvin väsyneitä eläimiä, jotka piristyvät iltaan mennessä kun lämpötila alkaa laskea 30 asteen alapuolelle. Tänään ollaan nautiskeltu viilentyneestä kelistä sekä lyhyestä ukkoskuurosta. Koirien pesuprojekti antaa vielä odottaa itseään, koska koirien kuivaaminen tulee olemaan ihan tuskallista kuivuripuhaltimella tällä kelillä.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on tällä hetkellä aloittaa kunnon lenkkeilyt sykemittarin ja koirien kanssa kun lämpötila oikeasti laskee. Nyt ei pysty edes kuvittelemaan, että liikahtaisi tuulettimen edestä muualle kuin kaupan kylmäosastolle.

Töihinkin olisi kiva liikuskella, eli jos sattuu olemaan pelialalle kontakteja, niin täällä olisi yksi graafinen osaaja vailla töitä! Portfolion väsäys on käynnissä, joten ehkä sitten sen valmistuessa pystyisi tekemään muutakin kuin kartoittamaan hakemuksilla pommitettavia firmoja.

Ps. Kissat mahtuivat varmaan ensimmäistä kertaa nukkumaan vapaaehtoisesti näin lähekkäin. Asiaan kyllä varmaan vaikutti se, että itse istuin toisella tuolilla, jonka ne valloittavat.

Loman loppua

Tältä kesältä käteen on jäänyt...

... Neferin uimaan oppiminen ja vesipedon herääminen.
... Setin aivoton kepin perässä juokseminen.
... närästyksen kotidiagnosointi Lilyllä (mahan möyrynä, ruoan nousu kurkkuun, oksentaminen kun syömisestä on kulunut liian pitkä aika).
... Lunan paniikkikohtaukset kun joku menee parvelle.

Viimeisin noista on jo helpottanut hiljalleen kun siellä ravaa porukkaa käytännössä koko ajan. Närästystä yritetään pitää kurissa pitämällä syömisvälit lyhyinä, mutta pitänee konsultoida eläinlääkärillä jotain lääkitystä. Muuten kissat ovat viihtyneet hyvin ja koirat sitäkin paremmin. Itse asiassa molemmat koirat tuntuvat laihtuneen ihannepainoihin ja nostaneet kuntoa, joten alkaisi ehkä olla emännänkin vuoro nostaa kuntoa kotona.

Ensi viikolla kotiin, onkin ollut jo ikävä.

Hätähousu

Tämän viikonlopun teemana on näköjään pissaaminen ja vielä väärään paikkaan. Ensimmäisessä juoksussa Neferillä ei tuntunut olevan tätä ongelmaa, mutta nyt tämän juoksun aikana oli jo toinen päivä peräkkäin kun on lirahtanut. Eilen siis se pissasi suoraan juoksupöksyihinsä. Edelleen mysteerinä on, että tekikö se sen nukkuessaan, koska olimme isovanhemmillani ja koirat olivat koko ajan samassa tilassa eivätkä välttyneet vahtimiselta. Nyt aamulla löysin pissat ja häpeilevän koiran makkarin ovelta.

Toivon todella, että tämä on juoksuihin liittyvää oireilua. Eilen aamupissan ja pöksyihin pissaamisen välissä oli ehkä 5-6 tuntia, mutta tilanne oli uusi ja Nefer vähän jännitti siinä ennen kuin otti rennosti. Tänään yön jäljiltä oli todennäköisesti mennyt vain liikaa aikaa, koska koirat olivat ulkona klo 18-20, eikä Nefer pissannut kun käytettiin niitä ulkona vielä puolen yön aikaan.

Reipas oma itsensä tuo on lukuunottamatta pientä häpeilyä noiden tapausten jälkeen. Itsehän täällä maalailen jo piruja seinille alkaen virtsatulehduksesta kohtutulehdukseen, koska yleensä kyllä Nefer pyytää ulos, jos on hätä. Ehkä voisi olla kahvin ja pienen rauhoittumisen paikka.

Juhannukselta

Juhannusta vietettiin aika perinteisesti sukulaisia ja vieraita kestittämällä mökillä. Setillä oli jo toisena päivänä anturat auki ja kipeät kun oli vähän kuulemma juossut terävällä sepelillä kepin perässä, joten nyt on koira ollut talonvahtina ja käyty lyhyitä lenkkejä kävelemässä. Minun ja N:n synttäritkin vietettiin pienimuotoisesti tuossa ohessa.

Neferillä alkoi toiset juoksut ja ennen niitä käytiin hakemassa uudet juoksupökät kun edelliset olivat hajonneet. Löytyi paljon paremmin istuvat ja vielä Neferille sopivan väriset - pinkit. Reippaan pari viikkoa kestää ehkä vielä ja sitten luulisi olevan juoksun taas ohi.

Kissat ovat taas olleet paljon paremmin kotonaan täällä mökillä, osittain varmaan siksi kun napattiin Feliway mukaan. No, ruoka maistuu ja uskaltavat liikkua vapautuneemmin. Paitsi Luna kun parvella on joku.

Seti vahti auringonlaskua juhannuksena

Nefer väsähti juhannuksen jälkeen

Elämä tällä hetkellä

Tämänhetkinen elämäntilanne tuntuu junnaavan paikallaan. Askelia valmistumista kohti on otettu, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Rahaa ei tule mistään, töitä ei ole, työttömäksi ei voi ilmoittautua ja säästöt kuluvat. Ahdistumista vastaan on onneksi hyviä lääkkeitä.

Kuten motivoija sängystä nousemiseen kuudelta aamulla.

Pyörälenkit, kahvakuulatreenit ja jooga.

 Hyvä ruoka ja parempi mieli.

Kissat ja Seti tekevät parhaansa selväjärkisenä pysymiseen, eli ovat omia itsejään läheisyyshakuisuuden kasvettua. Myös pienet irroittelut arjesta rentouttavat, kuten miniloma maalle tai piakkoin koittava puolentoista kuukauden mökkihöperöityminen.

Päivä kuvina 2/5

Koska meidän päivät ovat toistaneet viime kuvista tuttua kaavaa, niin tänään pystyykin laittamaan jo uutta materiaalia kun on edes hieman erilainen päivä.

En esimerkiksi ole koskenut omaan opinnäytetyöhöni vaan olen opponoinut! Opinnäytetyöseminaari olisi tänään luvassa, minne opponoin työn ja esittelen omani. Se olisi toivottavasti viimeinen kerta sitä.

Meille saapui kesä ihan oikeasti, eilen mittari näytti pitkälle yli 20 astetta eikä tänäänkään ole huonompi sää. Viileämpi onneksi, joten koirat pääsivät pihalle vahtihommiin. Ollaankin bongattu vanhoja koirapuistotuttuja Setin pentuajoilta, mutta eivät tainneet tunnistaa meitä. Kissat nukkuvat päiväunia suljetun oven takana makkarissa.

Tämä kuva on eiliseltä, mutta yksi tuollainen ihanuus vielä odottaa iltaa.

Tällä kertaa haastetta lähtee Janitalle Shelttitytöt Nana & Mysi -blogiin!

Haaste: Päivä kuvina 1/5

Saimme Piiviltä haasteen Pikkupedoista, joten yritän aktivoitua edes sen verran kun oppari ei ole enää omissa käsissäni. Jee! (Nyt siis vain stressi siitä, että ohjaajaa ei kiinnosta se, että haluaisin valmistua.)

Aamut meillä vedetään aika rutiinilla: menen lenkille (tänään satoi ja olimme koirien kanssa uitettuja), syödään aamupalaa, laitellaan eläimille aamupalat, istutaan koneella jonkin aikaa kunnes N lähtee koululle polkemaan ja minä rupean joko siivoamaan tai työskentelemään omia juttujani. Aamudatailun aikaan Lily kuitenkin kokee aivan vastustamatonta halua asettua N:n syliin tai rintakehälle hakemaan rakkautta ja puskemaan N:n leukaa. Lopulta se jää makaamaan siihen itseensä tyytyväisenä.

Tänäaamuna oli pakko naljailla N:lle lähettämällä myös sille kuva kahviongelmasta. Hyi hyi.

Aamun sade ei tainnut jäädä siihen, koirat saavat olla sisätilojen vankeina (huomatkaa se, että piha on jo aidattu!) ja itsekin kykin mulkoilemassa noita pilviä, että menisivät ohi päivälenkkiin mennessä.

Aamupäivään kuului myös sängyn pyykkäys peittoa ja tyynyjä myöten kun Lily oksensi taas. Se on ruvennut nyt aamuisin oksentelemaan, olettaisin, että tyhjää mahaa. Käy normaalisti laatikolla ja ruoka sille kyllä maistuu, ellei ole nirsoilupäivä kuten esimerkiksi tänään...

Kivipiirat saivat venailla ihan rauhassa. Ei niitä kai ole vieläkään syöty. Koirille sen sijaan unohtui vähän ottaa lisää ruokaa sulamaan. Kaapin jämistä koostettiin mössö, joka sisälsi loppuvan jauhelihaseoksen, kananmunaa ja turkkilaista jogurttia. Mamilta meinasi laatta lentää tämän herkun nähdessä, koirat hotkaisivat innolla menemään.

Luna on löytänyt uudestaan tuon kissapuun yläpussin. Se on viihtynyt siellä päivisin ja öisin, oikeastaan se tuntuu aamuisin hyppäävän sieltä alas sen takia, että pääsee ihmettelemään suihkun märkää lattiaa. Kyllä se muistaa ajoittain syömisenkin ja siinä sitten ahmii itsensä täyteen, minkä jälkeen se könyää takaisin yläorrelle vessan kautta.

Ei meiltä tänäänkään puutu leikistä vihjailevia koiria.

Meikä haastaa Saimin Kun koira tuli kotiin -blogista!

Vierähti taas tovi

... ainakin viimeisimmästä päivityksestä. Pääsiäisen loma hujahti ihan liian nopeasti ja arkeen on palattu. Opinnäytetyö on viety tarkastukseen ja sen puuttuvista osista stressattu (sekä siitä, että sähköposteihini ei vastata). Mutta siitä viis.

Pääsiäinen vietettiin maalla N:n vanhempien luona ja samalla juhlistettiin perjantaina 18. päivä sitä, että Nefer haettiin vuosi takaperin kotiin sinä päivänä. Lauantaina lenkkeiltiin viiden kilometrin lenkki ja annettiin koirien ihmetellä 80+ km/h ohi sujahtelevia autoja. Nefer oli hyvin lunkisti, Setiä ihmetytti enemmän. Sunnuntaina palattiin kotiin hoitamaan muutamia asioita, jotta maanantaina pystyttiin vain lojumaan ja ottamaan kaikki irti lomapäivästä.

Nyt viikolla olen täyttänyt pakastinta koirien ruoilla ja tehnyt sitä surullisen kuuluisaa opinnäytetyötä. Olen jo ihan kypsä siihen. Samoin opponointiin tai sen puutteeseen. No onneksi tässä on vielä aikaa valmistua ennen opettajien kesälomia.

Hämmennys oli kohtalainen kun toinen paketti ruuista ei ollutkaan pakattu vakuumiin. Onneksi tuota pussittamista on jo harjoiteltu ja pienemmät litran pussit olivat passelit kalkkunalle. Koirat saivatkin siivota pahvilaatikon kierrätyskuntoon:

Viikolla illat ja viikonloput meillä menee pidemmälti näin. Kissoja saa hätistellä näytön edestä ja koira röhnöttää sylissä tai toinen tunkee lelua syliin.

Nyt viikonloppuna pyörähdetään päiväsittäin maalla käymässä ja laitellaan omaa pihaa kuntoon. Jos sen saisi jo sellaiseksi, että voisi aitaa ruveta tekemään.

Tassujen huoltopäivä

Meillä oli tänään aamusta koirien tassujen huoltoa kun kyllästyin siihen, että koirat kantavat kaiken hiekan mukanaan sisälle. Samalla myös lyhennettiin Setin kynsiä kun Neferin kynnet leikkasin jo pari päivää sitten. Seti ei edelleenkään oikein kummastakaan toimenpiteestä välitä, eikä suosti menemään makuulle siksi aikaa, joten sai seistä ja täristä. Ilo pääsi irti kun homma oli valmis. Nefer puolestaan köllötteli tyytyväisenä sylissä, vähän örisi kun pyöritin sitä siinä ja tutkaili kasvavaa karvakasaa.

Valmista tuli

Sanotaanko, että onneksi on N:n vuoro imuroida. Ehkä voisin siivouksen aikana pestä koirien tassut kun en tajunnut sitä ennen karvojen leikkaamista tehdä.

Vitamiineista ja muuta elämää

Tuli illalla laskettua Setin ja Neferin ADE-vitamiinien tarpeet sekä tällä kertaa kirjattua ne ylöskin. Ennen olen vain pikaisesti ne laskenut ja katsonut purkin kyljestä, että ne ovat nyt jotain sinne päin. Laskutoimituksien perusteella kuitenkin näytti, että meillä jää A-vitamiini suht vajaaksi ja silloin kun koirien ruokaan on sekoitettu maksaa niin sitä tulee yli tarpeen. Yllättäen, koska esim. naudan maksan päiväannos näyttäisi olevan noille yhteensä 2,6 g. Otettiin Mölleriä paikkailemaan tuota A-vitamiinia ja jätetään sen A-vitamiinillinen versio vähemmälle kun laitetaan koirien ruokaan maksaa. Ruoasta saatava A-vitamiini on laskettu "vähän sinne päin"-mentaliteetilla, koska ei noista tarkkoja lukuja ota kukaan selvää kun valmistaja ei niitä tarjoa ja Finelissä löytyy ihmissapuskoiden arvot.

Melkein siistiä jälkeä ja laskuvirheitä

A-vitamiinin lisäksi hankin Setille magnesiumia. Sen lihakset tuntuu jumittavan nyt vähän turhan paljon kun lenkkeillessä on kiristetty tahtia ja sisällä on heitelty leluja enemmän. Harmi kyllä, että se tilaus saapui vasta tänään, kun pahimmat jumit tuntuvat olevan takana päin. Ainakin Seti venyttelee itse enemmän.

Kunhan Luposan loppuu niin sen tilalle ostetaan C-vitamiinia, mikä ehkä toimisi lihasrelaksanttina tai vaihtoehtoisesti ulostuslääkkeenä. Luposanista tuli yhden keskustelun perusteella aika turha lisä ja lohiöljy, merilevä sekä C-vitamiini ajaa saman asian. Säästyypähän rahaa.

Löysin myös vanhoja sanomalehdestä leikattuja sarjiksia. Pääsivät heti esille kaikkien kissa- ja Muumi-magneettien joukkoon.

Jääkaapin arkistojen aarteita

Aarteita osa 2

Kissojen ruokahalu on vähän mitä sattuu. Ensin syödään hyvin ja sitten melkein paastotaan. Toissapäivänä ahmivat kypsää seitiä, eilen söivät hyvällä ruokahalulla kanaa ja tänään broilerin sydän oli Lunan mielestä ihan ok. Lily kävi tarkastamassa kupin ja totesi, ettei ole syötävää. Selvä.

"No olevinaan tässä syön"

"Oikeesti en syöny mitään ja vaan hengaan"

Lunalle ja Neferille on muodostunut hauska tapa seurata minua vessaan aamuisin. Luna nuoleskelee käsisuihkun muoviosia, pyörii matolla ja käy puskemassa jalkoja. Nefer ruttaa vessan maton, örisee rapsutuksia haluten ja välillä käy haistelemassa Lunaa. Kun vessan ovi aukeaa niin molemmat singahtavat suoraan olohuoneeseen, Luna huonekasvien luokse ja Nefer Setin luokse. Lunan saadessa lähdöt senkin päältä käy Nefer vielä härkkimässä sitä saaden ajoittain Lunalta nenilleen.

Aamupalan jälkeen oli kiva köllötellä

Koirien osalta aamupalan jälkeen minusta tuntuu, että minulle yritetään vihjailla jotain.

Seti on näistä sinnikkäin. Nefer luovuttaa helpommin ja keksii itselleen muuta tekemistä. Esimerkiksi köyden heittelyä ympäri kämppää.

"No en ois halunnukaa leikkii"

En välillä usko miten huono tuuri elektroniikan suhteen minulla on. Nyt oikeastaan vikana on se, että Apple on todennut, että mikkiliitäntä on turha asia. No, hankin ulkoisen äänikortin. Se toimii kaksi päivää ja nyt sillä pystyy sitten heittämään vesilintua. Pitäisi päästä palauttamaan se ja tilasin toisesta paikasta uuden. Josko se toimisi, koska iMacin sisäinen mikki ei ole mikään... no, paras. Lisäksi hankkimani uusi näppis ei toimi Macin puolella, mutta Windowsissa se pelittää hyvin. Enpä olisi varmaan halunnutkaan käyttää vain yhtä näppistä, kaksi on ihan jees hei! Pystyn tuolla toisella säätämään vain koneen ääniä kun teen opparia Macin puolella. Multitaskaamista.