30.9.2013

Rentoutuen

Töissä on useimmiten erittäin hauskaa, mutta lähiaikoina siellä on tullut odoteltua, että tunnit tulevat täyteen ja pääsee kotiin. Tämä saattaa ajoittain kiristää hermoja ja se ärsyyntyminen on hyvä purkaa pyöräilyyn. Ainakin silloin, kun joku ihana ihminen on päättänyt käyttää pyöräni koria roskiksena. Seuraavaksi samalla parin kilometrin pyöräilyllä palaa hermo sekä autoilijoihin että jalankulkijoihin. Kyllä, autoilija, sinä väistät. Oli sitten miten iso ruuhka-aika, mutta sinä väistät kun tulet parkkipaikalta kolmion takaa. Samoin sinä ihana jalankulkija, joka seilaat pyörätiellä kun vieressä olisi sinulle tilaa ihan jalankulkijoiden puolella. Olisi myös kiva tietää sinä, joka et osaa käyttää vilkkua, että minne olet menossa ja jos olet menossa, niin menisit etkä arpoisi paria minuuttia siellä risteyksessä.

Kotona onneksi odottaa iloinen vastaanottokomitea ja voin ottaa mallia sen nuorimman rentoutumiskikoista.


Neferin taidonnäyte. Tällainen oikaisu sohvalle ei vain ikinä onnistu, koska siinä on aina joku kissa tai koira vieden puolet sohvasta ja jos satut osumaan tyhjälle sohvalle niin yhtäkkiä sinulla on paljon seuraa.



Ihmisystävällisin vaihtoehto on istua tietokonetuolilla ja pelata pleikkaria. Nefer saattaa kyllä sosialisoida sylin, mutta se ei hirveästi haittaa.


Mami on ansainnut piparminttuteensä Pasila-mukista ja saa sekoittaa hunajan Nuuskis-lusikalla.

27.9.2013

7 kuukautta

Paino: 7,6 kg
Säkä: 38 cm

Paino käväisi jo joku aika sitten 7,4 kilossa, mutta on taas näköjään noussut kun jätettiin puruluu tuhottavaksi, että nuo riiviöasiat jäisivät tekemättä. Nyt onkin sujunut taas mukavasti nuo yksinolot: mitään ei ole tuhottu ja yökin nukutaan taas pitkästä aikaa rauhassa. Nyt ei ole oikeastaan kuukauteen sattunut mitään vahinkoja sisäsiisteyden suhteen, eli koputellaan puuta, jotta lattiat säilyisivät puhtaina ja saataisiin joskus vielä matot lattioille.

Ruualle tuo kakara on vieläkin erittäin perso ja kun kävellään ruokakuppi kädessä ruokapaikalle niin Nefer pyörii siinä ympäri, kunnes rauhoittuu istumaan ja odottaa lupaa ottaa ruokaa. Odota-käsky on siis todella mukavasti hallussa, muut ovat jääneet vähän taka-alalle. Kyllähän koko ajan arjessa tulee kerrattua vanhaa, maahan ei tosin vieläkään mene käskystä vaan pitää ohjata namin kanssa. Neferin istuttamista ollaan vahvistettu lenkeillä kun se on vetänyt. Hihna kiristyy, matkanteko pysähtyy, koira istumaan ja kun siinä on istuttu rauhassa niin jatketaan matkaa. Matkan jatkuminen tuntuu olevan namin jälkeen paras palkinto perustottelevaisuudessa, koska Neferiä ei sinäänsä kiinnosta lelupalkkaus. Se lähtee omille teilleen heti kun saa lelun, eli leikkii veto-/hakuleikkiä n. 20 sekuntia ja lähtee lelun kanssa härnäämään Setiä.

Muuten on kivasti mennyt ottamatta huomioon tämän viikon riiviövaihetta. Ehkä siellä aivoissa naksahti jokin taas oikeaan asentoon. Toivottavasti.

24.9.2013

Shetlanninriiviökoira

Aamu on kiva aloittaa siinä kello viiden aikaan kun puoliso ilmoittaa, että koira on syönyt pikaliimaa. Se säväyttää pienoisen paniikin päälle, jonka seurauksena liimaa saksittiin ja rapsuteltiin koirasta. Mukavampi vielä oli kuulla, että se koko liimapurkki oli tyhjennetty lattialle ja jopa koko pohja oli nakerrettu pois. Siinä sai googletella hieman myrkyllisyydestä ja lopulta tulla siihen lopputulokseen, että pikaliimaa on todellakin mahdotonta niellä. Kielestä liima lähtee 1/2-2 päivän aikana. Ei pitäisi tulla reaktioita tai kiirettä elukkalekuriin. Lattian muovimatto ei kyllä kiittänyt edes pienoista yritystä saada liimaa pois kynsilakanpoistoaineella.

Jotta päivä ei kävisi tylsäksi, Neferin piti taas keksiä tekemistä. Esimerkiksi hakea keittiön pöydältä juustohöylä ja nakertaa se.

N lähetti terveisiä töihin kuvan muodossa

Kun tulin kotiin ja heitin työpaidan vähän tuulettumaan portin päälle, niin eiköhän siellä ollut pieni shetlantilainen tuhoajakoira suunsa kanssa sitä vetämässä alas portin päältä. Aika tiukka palautus tuli.

Summarum summarum: MIKÄ riiviövaihe tälle on iskenyt vajaan 7 kk:n ikäisenä? Lattioilla on lelua ja kaikkea muuta sallittua pureskeltavaa/revittävää, mutta ei. Menee hermo, jos tämä tahti jatkuu.

21.9.2013

Onni on...

... lämmin syyspäivä.
... shoppailukierros perheen kanssa.
... ilmainen lounas. (Iso kiitos!)
... avun saaminen pyörien kuntoon pistämisessä.
... metsälenkin ja koirapuistoilun jälkeinen tyytyväisyys koirissa.

Itselleni tarttui mukaan shoppailureissulta vain kuuden euron nahkahanskat pyöräilyyn, mutta muut saivat vähän täydennettyä juhlavaatevarastojaan. Lounaan jälkeen oli hyvä käydä hakemassa kaupasta vielä ruokatarpeet ja N:n pyörän korjausjuttuja. Kotona huollettiin sekä auton valot että pyörä. Kahvin jälkeen N:n vanhemmat jatkoivat matkaa kotiin ja me suuntasimme N:n veljen ja koirien kanssa metsälenkille.




Metsän laitamilla oli viime kesänä valmistunut koirapuisto. Siellä ei kuulemma juurikaan käy ihmisiä koiriensa kanssa ja siltä siellä vähän näyttikin. Meidän onneksemme kyllä tämä että siellä ei ollut ketään, koska Setiä en varmaan koskaan uskalla päästää vapaana vieraiden urosten seuraan. Mutta noilla kahdella kyllä vauhtia ja pölhökohtauksia riitti.















Huomenna onkin Setin toinen hierontakerta. Toivottavasti olisi vähemmän jumissa tuo niska kuin viimeksi. Ainakin Seti on liikkunut paljon vapautuneemmin hieronnan jälkeen kuin sitä ennen.

15.9.2013

Ruokintapohtimisia ja tiivis viikkoterveinen

Tiistaina saapui Lempimuonalta kotiinkuljetuksessa Mushin sika-nautajauhelihaa ja broilerin siipiä. Olimme aikaisemmin tehneet hieman laskelmia, että tulee halvemmaksi (huonoihminenanteeksiolemmeopiskelijoitajne) tilata näin ja ostaa kasvissose marketista, merkkinä Oscar. Aikaisemmin tilailtiin enemmän kasvissosetta, mutta sose oli hyvin vetistä. Silmämääräisesti 2/3 siinä oli itse kasviksia ja loput vettä/pieni tira sitä helkkarin kasviöljyä. Oscarin kasvispötkö on sitä itse kasvista, eli tehtaalla siitä on jo puristettu ylimääräiset nesteet. Hinta/laatu kohtaa tässä paremmin.

Kuitenkin jouduin pettymään Mushin jauhelihaan. Sama kaava tuntui jatkuvan kuin kasvissoseen kanssa: seos oli liian vetistä. Lisäksi näitä "lisäaineita" (kurkkutorvet yms.) oli liikaa. Koirat kuitenkin söivät ihan onnessaan, koska Oscarin jauhelihaa olemme käyttäneet siitä asti kun koiraeläimiä on taloudessa ollut. Onhan tuota vielä pakkasessa 8 kiloa, mutta noiden pötköjen jälkeen sitä ei tähän talouteen tule. Ensin tuli mieleen, että voisi yrittää löytää teurastamon, josta saisi parempilaatuista jauhelihaa. Ainoastaan yhdestä tehtaanmyymälästä tuntui löytyvän jauhelihaa ja sekin jäi kun vilkaisi suurkuluttajapuolelle. Joskus olen Mur-kisilta jotain luita tilannut, mutta en sen kummemmin perehtynyt. Pieni googlettelu toi tulosta, koska en halunnut tilata ensin kahta kiloa jauhelihaa ja pettyä.

Kuva Mur-kisin kotisivuilta

Näyttää ainakin ihan rehellisesti jollain pokkarikameralla otetulta, joten siinä ei tule samaa efektiä, mikä esimerkiksi Mushin tuotemainoksissa on.

Kuva Mushin kotisivuilta

Missäköhän se kaikki neste on? Taisi jäädä studioon kuvien ottamisen jälkeen. Joka tapauksessa alan kallistua Mur-kisin suunnalle ja toivon, ettei se ole liian jänteistä tai sisällä mitään ylimääräisiä täyteaineita, koska ainakaan tuoteselosteessa ei lue mitään muuta kuin jauhelihaa. Rasvaa saa olla, se ei haittaa sitten ollenkaan.

Naudan mahaa haemme varmaan satunnaisesti Mustista ja mirristä, koska hinta/laatu voitti sillä osastolla. Satunnaiset sisäelimet taitaa löytää tiensä tänne samaisesta paikasta. Mushiin meni nyt oikeastaan kokonaan maku, kun tuotteet ovat vetisiä, maksavat entistä enemmän ja markkinointi on aika puhtaasti huuhaata. Terveisin sydän lasketaan sisäelimeksi ja sitä olisi hyvä antaa kerran viikossa. No, sisäelin se kyllä on, mutta kyseinen elin on pelkkää lihasta, joten millä ilveellä ne markkinoivat sitä samaan kategoriaan kuin esim. maksaa.

Palalihaa lisätään myös enemmän koirien ruokavalioon, sekin Mur-kisilta, koska marketista löytyvä Kennelpakasteen liha on... no, kallista. Vaihteluna jauheliha-kasvismössöön jatkaa Oscarin kana-lohi-kasvisateria. Kissoille ostetaan välillä possun suikaleita, mutta koska niitä löytyy aika isoissa paketeissa kahdelle kissalle, niin koirat saavat silloin ekstraherkkua. Luita syötetään vähemmän, rustoja ja broilerin siipiä/selkiä menee pääasiassa hammashoitoon ja purutuntumaan. Kalkkia ja fosforia tulee luujauheesta, muita vitamiineja ja kivennäisaineita merilevästä sekä kokeiluun tulevasta Jahti&Vahti Omegaöljystä. Tuossa seoksessa sentään on lohiöljyä kaverina ja rasvahapot kohdillaan, käytämme sitä myös Lilyn lisäöljynä kunhan hamppuöljy loppuu. Vitamaxia saavat aina silloin kun alkaa tuntua siltä ja yleensä vain puoli annosta suositellusta, koska saavat kerran viikossa kuitenkin ruuan, johon on sekoitettu sisäelimiä. Luposania tulee annostuksen mukaan (vähän lisää rasvahappoja, C-vitamiinia ja glukosamiinia nivelillle). Kerran-pari viikossa ruokaan eksyy myös raejuustoa ja/tai kermaviiliä.

Ruokinnasta tuntuu saavan vääntää aina kamalasti, varsinkin kun seurailee eri palstoja. Joillekin pentukoirien omistajille kasvattaja on suositellut antamaan pelkästään jänteitä ja toiselle syöttämään pakastetun lihan kanssa maitohappovalmisteita. Suurin osahan noista on ihan höpöhöpö-juttuja, koska pennun kasvutahtia nyt ei hirveästi pysty säätelemään (ei se ylimääräinen proteiini ihmiselläkään muutu lihakseksi vaan rasvaksi) tai sitten että pakastetut ruuat olisivat niin tujuja, että koira tarvitsisi maitohappovalmisteita sitä tasottamaan. Yleensä tästä jää vain sanattomaksi ja siirtyy lukemaan seuraavaan keskusteluun. Onneksi on joku maalaisjärki ja tuppaa poimimaan hyvät vinkit, jotka toimivat omille koirille.

Niin kuuluiko meille jotain muuta kuin safka-asioita? Juu, olemme vetäneet käytännössä lepiä koko viikon, lauantaina hoitaneet kodin kuntoon viikon jäljiltä ja tänään kävimme toteuttamassa Setin hierojan ohjeistusta. Suuntasimme siis vajaan tunnin metsälenkille ja ainakin koirat olivat ihan ihmeissään uudesta maailmasta. Seti unohti kokonaan merkata kun hajut veivät, eikä Neferkään malttanut oikein pysähtyä tarpeilleen ennen kuin oli pakko. Lähinen hevostalli kuitenkin toi sen ongelman, että hevosten tuotoksia oli vähän siellä täällä ja ivermektiinin välttelyn takia sai kiinnittää koko ajan huomiota, että mitä se koira tällä kertaa mussuttaa (heinää). Teki kyllä metsässä kävely itsellekin hyvää, koska tasainen tie alkaa jossain vaiheessa tuntua jaloissa kun sitä talsii päivästä toiseen. Ensi viikonlopulle toivomme hyvää säätä, koska olisi kiva käydä testaamassa yksi N:n veljen asuinpaikan lähellä oleva metsä.

Koirien perusterveydenhoito alkoi myös syksyisellä matolääkityksellä. Saa olla taas koko ajan sormet ristissä lenkillä, ettei lääke sekoita niin pahasti mahaa. Hyvin ainakin on tähän asti mennyt.


Iltaohjelmanumero: Seti tekee sitä mitä parhaiten osaa (mölisee lattialla ja kieriskelee kyljeltä toiselle). Nefer seuraa vierestä ja nappailee Setiä jostain raajasta minkä kiinni saa. Apinat siis iltarutiineilla. Ajoittain aktiviteettina on vetoleikki, eli Seti seisoo tai makaa paikallaan lelu suussa ja Nefer vetää toisesta päästä. Välillä Seti vaan työntää Neferin tassulla pois tai odottaa että se luovuttaa. Aika törkeä jätkä suoraan sanottuna.

9.9.2013

Voihan pörheys

Koirien turkkien annettiin kuivua suhteellisen vapaasti. Kävin välillä harjailemassa ja seurailemassa, että turkki kuivuu kokonaan. Nefer yllättäen kuivui ensimmäisenä ja turkki koki mielenkiintoisen muutoksen.



Peppu levisi. Ja tällä kertaa ei puhuta lihomisesta vaan hienoisesta pörhistymisestä pesun jäljiltä. Mutta ainakin koira tuoksuu hyvältä.

Kettu?

Setin turkki on taas aivan ihana. Kiiltää kuin viimeistä päivää, karvat ovat erillään toisistaan, takkuja ei juurikaan ole ja kuollut pohjavilla lähtee helpommin kuin koskaan aikaisemmin. Tykkään tuosta shampoo&hoitsikkayhdistelmästä, harmi että shampoo lähti markkinoilta. Onneksi saimme kaksi pulloa sitä "osta kaksi, maksa yksi"-tarjouksena.

8.9.2013

Viikonlopun satoa

Setin hieronta siirtyi siis maanantailta lauantaille, eli käväisimme eilen Naantalissa pyörähtämässä. Ohjeina oli, että koiran ei kannattaisi syödä mitään ennen hierontaa ja pitäisi käydä pienellä lenkillä, jotta lihakset lämpeäisivät. Ajomatkan jälkeen tarkistettiin, että olimme tosiaan oikeaan osoitteeseen löytäneet ja jatkoimme n. 20 minuutin kävelylle meren rantaan.







Hieronnassa meni vajaa tunti. Jumeja löytyi oikeastaan vain niska- ja lapaluualueelta. Ei kuulemma ollut pahasti jumissa, mutta varasimme kuitenkin toisen ajan parin viikon päähän. Jumien välttämiseksi saimme ohjeistuksen käydä metsälenkeillä ja vähän hierovasti sivellä/hölskytellä niskasta selkää kohti. No, sitähän on harrastettu aika paljon ja Seti rakastaa sitä.

Olimme siinä luulossa, että Seti olisi ihan jäykkä ja stressaantunut koko hieronnan ajan, mutta se rentoutui aika hyvin jo ehkä 20 minuutin hieronnan jälkeen. Lopussa oli jo nukahtaa, joten hieroja ei siinä vaiheessa viitsinyt enää ottaa kipeitä kohtia vaan lopetteli hellemmillä otteilla. Seti oli kyllä ihan myyty, joten toivottavasti seuraava hieronta sujuu vielä paremmin. Nyt jo on huomannut, että se käyttää enemmän ylävartaloaan kävelyillä ja liikkuu vapautuneemmin.


Nefer sai omaa aikaa sillä välin kun olimme poissa Setin kanssa. Olin aiemmin ihmetellyt, että miten muutama sukka on viety olohuoneeseen makkarista. Selvisi sekin. Ilmeisesti yllätimme Neferin vähän väsyneenä rikospaikalta.




Tämän päivän aamuohjelmaan kuului koirien peseminen anti-shedding shampoolla. Setille sen nyt oikeastaan vain tarvitsi kun karva alkaa vaihtua (irroittaa pohjavillaa kivasti, joten turkin vaihtuminen sujuu nopeammin), mutta päätin vetää pesulinjastolla Neferin myös, että olisi edes yksi kokopesukokemus. Aikaisemmin on pesty vain takamus ja tassut. Hyvin tuo antoi pestä, muutaman kerran yritti karkuun, mutta ymmärsi jutun juonen nopeasti. Pyyhekuivauksen jälkeen alkoikin ralli ja pään hinkkaaminen pyyhkeisiin karsinassa.

Kunhan tämän viikonlopun siivousurakka on saatu loppuun niin tarvitsisi varmaan itsekin hieronnan ja kunnon pesun. Harmi, etteivät koirat oikein arvostaneet tätä luksusta.

4.9.2013

Kesä kuvissa

Saimme Kun koira tuli kotiin -blogista haasteen, jossa olisi tarkoitus käydä kesä läpi seitsemällä kuvalla.


Tietysti pitää aloittaa ihan siitä, että lauma sai uuden jäsenen. Nefer sulahti joukkoon kuin vanha tekijä, mutta alkuun Setillä oli hieman sulattelemista. "Mami, voitko viedä sen pois?"


Juhannukseen mennessä olivat kuitenkin ylimmät ystävät ja hienoinen läheisyydenkaipuu iskee molemmille. Silloin on hyvä hakea turvaa kaverista. Tällaisia reporankoja oli juhannuksena koko päivän ulkoilun jälkeen.


Juhannustaikoja ei tarvinnut tällä kertaa tehdä, kun oma puolisko totesi haluavansa olla tämän puolisko lopun elämää.


"Mulla kauas menolippu on~" naukui Luna, tietämättä kuitenkin, että joutuu omaan koppaan matkailun ajaksi.


Kaveruksia alkoi löytyä myös muista eläinlajeista. Lily otti Neferin paremmin vastaan kuin Luna. Nykyään nuo jopa leikkivät, kunnes Lily kyllästyy tai Nefer menee liian pitkälle. Silloin on hyvä viheltää peli poikki.


Maalla vietettiin paljon aikaa ja vasta leikattu nurtsi on paras nurtsi.


Kesään kuului myös Setin kastrointi, jonka seurauksena oli komplikaatio. Kaksi leikkausta takana ja koira voi hyvin. Hoitaja tosin totesi tikkejä poistaessaan, että "onks tää tyttö".

3.9.2013

Pimenevät illat

Illan hämärtyessä iski tarve saada Neferille huomioliivi. Tilauksen yhteyteen tuppasi vähän muutakin, sentään tarpeellista. Jospa meillä nyt ainakin koirat näkyisivät lenkillä kun ainakin allekirjoittanut hukkasi uuden heijastimensa.



Valokuvamallit eivät olleet oikein innoissaan tehtävästään. Ehkä lenkillä sitten pirteämmät ilmeet.


Valoriipus, ensitestistä selviytyi hyvin.



Setin uusi hihna. Ihana ja pehmeä. Kyllä kannatti. Tällainen karavaani siis liikkuu pimeinä iltoina ja aamuina. Varmaankin vaihdamme Neferille heijastinvaljaat kun tarvitsee laittaa sadekelillä mantteli päälle.