Paketteja, elektroniikkaa ja pikku varas

Viime tilauksessa hajonneen Luposanin korvauspaketti saapui, tällä kertaa hyvin tarkasti kuplamuoviin kiedottuna. Kaikki oli paketissa ehjänä, joten pointsit siitä. Paitsi siitä, että postisetä oli käynyt ovellamme 15 minuuttia ennen kuin tulimme mökiltä kotiin...

Sään alkaessa olla kohtalaisen märkää niin tuli pieni mieliteko. Sisko oli aikoja sitten hankkinut koirien turkkia varten kuivauspuhaltimen, mitä saimme testailla muutamaan otteeseen kesällä. Helppokäyttöisyys ja koirien nopea kuivuminen herätti pienen "mullekansheti"-fiiliksen, joten tilaukseen eksyi uusi vempele (ja pitäähän kahdella insinöörillä laitteita olla?).

Kuva VipStoresta

Tällainen ihanuus saapui meille. "Erittäin tehokas turkinkuivain, 2800 W. LED-näyttö. 8-tasoinen lämmönsäätö. Myös puhalluksen voimakkuudessa 8 eri tasoa." Eihän meillä ole oikeastaan pahemmin käyttöä kuivaimelle muuta kuin pesut ja sateessa kastuneiden koirien kuivaus. Tuntuu vain helpommalta puhaltaa koirat kuivaksi nopeasti, koska ainakin Setin turkki on paksunemaan päin ja hotspottien riski nousee. Minimoidaan siis pitämällä koirat kuivina. Kesällä tämä varmaan kulkee mökillekin mukaan, koska Seti asuu silloin järvessä.

Paketissa tuli myös harvempi hara, jolla saa irroitettua pohjavillan turkkiystävällisemmin. Nyt pitäisi ainakin turkinhoitokokoelman olla täydellinen.

Kuva VipStoresta

Myös puhutut uudet koirille tarkoitetut lihat saapuivat kotiinkuljetuksessa. Tilasin palalihaa ja jauhelihaa, ensimmäinen jauheliha-kasvissosesekoitus tehty ja koirat rakastavat sitä. Pitänee sekoittaa seuraavaan satsiin sitten Mushin pötköjä pois, nousee ainakin valkuaisprosentti ruuassa.

Jotta elektroniikan ja tilauksien pyhä liitto ei vielä lopu, niin oli pakko pistää tilaukseen uusi pyykinpesukone. Vanha jätti linkoamatta, ei puhdistusyrityksistä huolimatta suostunut toimimaan ja koneen iän vuoksi tulee luultavammin olemaan kannattavaa ostaa uusi. Eipä se vanha ollut edes hyvässä kunnossa ja pyykin puhtaustaso oli vähän mitä sattuu. Ahdistaa vähän vain olla ilman pesukonetta kun pyykkiä kertyy jo ihan elukoiden takia. Ja yhteispyykkitupiinhan ei mennä.

Lopuksi tuosta meidän shetlanninvaraskoirasta. Menkkapeppuna oleminen on ilmeisesti niin kuluttavaa (pitää nukkua kerällä sohvalla koko päivä ja lenkillä juosta kaikkien hajujen ja urosten perään), että ruokaa tarttisi saada vähän etukäteen ennen ruoka-aikaa. Pöydällä oli rustoja sulamassa koirille. Jossain vaiheessa ennen iltalenkkiä tuli sellainen paranoidinen fiilis. Neferiä ei näkynyt missään ja kuului jotain outoa natustelevaa ääntä. Jäljet johtivat kämpän sylttytehtaalle, eli koirilta kiellettyyn makkariin. Ensimmäinen varoittava "Nefer" sai koiran äkkiä nielaisemaan nyysityn aarteensa ja seuraavaksi koira lensikin aika nopeasti niska-persotteella pois makkarista. Tässä vaiheessa tosin emme tienneet, että ruoka oli jo syöty, koska kun menin laittamaan koirille iltaruuan niin N oli sanonut, että kipossa on kolme rustoluuta. Kipossa oli kaksi ja olipa Nefer vielä onnistunut ottamaan omansa.

Milloinkohan sitä itse oppisi, että työntää sen keittiön tuolin pöydän alle? Ja joo, palaaminen takaisin elektroniikkaan, päivityksessä olisi muuten koirista kuvia, mutta puhelin tarvitsisi viedä huoltoon. Yritin palauttaa tehdasasetuksia varapuhelimeen, mutta näköjään niiden palauttamisessa menee sitten koko yö. Tai ehkä huominenkin? Kuulemma on vähän tyyppivikaa, että tehdasasetusten palauttaminen saattaa kestää jopa viikon.

... joten jatketaampa puhelimettomana ja pyykinpesukoneettomana. Snif.