Eilen oli onnellinen pentu päivällä broilerin siiven takia ja illalla ei sitten ollut mikään kunnossa kun kupista löytyikin sika-ateria. Kyllähän se upposi pienen tovin nyrpistelyn jälkeen nälkäiseen kitaan, mutta tiukkaa teki. Tiukkaa teki myös Setille syödä oma kalkkunan kaulansa. Kupilla käytiin vain nyrpistämässä ja tästä touhusta kummastuneena Nefer päätti rynnätä apajille. Kaula oli kuitenkin suurin piirtein yhtä iso kuin pentu, eli se oli ihan huisin pelottava. Sille piti vähän ensin haukkua ja sitten päälle murista. Sitten siitä pystyi kiskomaan muutaman palasen irti. Tässä välissä myös Luna oli huomannut, ettei tuosta touhusta tule mitään ja kävi tyynesti ryöstämässä kaulan pöydän alle. Suhisi sieltä sitten alati lähestyvälle Neferille, jonka haimme lopulta ehkä viidesti pois keittiöstä.
Nyt päivällä päätin antaa sitten Neferin syödä sen verran kuin jaksaa sitä kyseistä kalkkunan kaulaa, koska Seti oli tuhonnut siitä vain 1/3. Tällä kertaa ape maittoi:
Voi sitä onnea ja riemua kun tuon sai. Unohtui ihan kokonaan se, että oli yksin 8-15. Hienosti tuo oli kyllä pärjännyt, mitään tuhmuuksia ei ainkaan näkynyt sen omassa karsinassa ja neiti tulikin häkistä erittäin isosti haukotellen. Hyvä tästä vielä tulee.
Täällä nyt vain odotellaan pakastimen täydennystä, tilasimme viime viikolla 23 kiloa ruokatarpeita. Saa nähdä, mitä niistäkin keksitään. Ja sitten toivotaan, ettei esimerkiksi lampaan sisäelinseos ollut huono ostopäätös...
Meillä ekat kokemukset lampaasta oli ikimuistoiset... Sitten hoksasin, että totutampa koirani siihen pikkuhiljaa. Nykyään menee rasvaisempikin lammas ilman ruikulia.
VastaaPoistaSirpa taisikin jo totuttaa näitä lampaaseen, saatiin vielä kotiin viemisiksi yksi lampaan luu. Setin pentuaikoina lampaan luut olivat kyllä enemmän kuin tervetulleita hampaiden vaihdon aikaan, joten täälläkin tullaan niitä tarjoamaan. :)
PoistaNyt ei taidetakaan hetkeen tilata mitään, alkaa olla ongelmana, että pakastin täynnä ja 10 kg broiskun kaulaa odottaa sulamista ja annostelua...