Haaste(tut)

Saana heitti haasteen, joten olkaatten hyvä. Vähän tietoa allekirjoittaneesta.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

1.) Miksi olet päätynyt ottamaan juuri oman rotusi koiran?

Seti oli monen tekijän summa. Koira tuntui tervetulleelta taloon, mutta rotu vähän mietitytti. Siinä tuli testattua eri rotutestejä ja lopulta silmiin osui collie. Pitkäkarvainen versio. Tietoa haettiin ja sitähän löytyi. Puolen vuoden päästä loppukesästä 2010 matkasi seitsemänviikkoinen Seti kotiin.

Shelttiin rotuna päädyimme N:n kanssa kompromississa. Toinen collie olisi liian iso tähän kämppään, joten kompaktimpi koira pitäisi saada. N halusi sheltin. Itse pidän colliemaisuudesta koiran ulkonäössä ja luonnekaan ei ole huonompi, joten ei shelttikään ollut huono vaihtoehto. Vuoden päästä tästä annoimme edes luvan pentuhaaveilulle ja tämä palkittiinkin jo kolmen kuukauden päästä kun Nefer matkasi kotiimme.

2.) Miksi valitsit juuri omaan pentusi muiden pentuesisarten joukosta?

Muistan istuneeni koulussa hyppytunnilla kun kasvattaja alkoi päivittää, että emä on ruvennut synnyttämään. Ensimmäiset hetket olivat pettymyksiä kun sieltä tuli vain poikia ja ensimmäisen tytön syntyessä oli toiveet vielä matalat. Tiesimme, että ainakin kolme henkilöä oli kiinnostunut narttupennusta, joten eihän sieltä todellakaan voisi meille enää tulla, pentujahan syntyi jo neljä. Niitä kuitenkin tuli ja tuli, ja lopputuloksena oli seitsemän elinvoimaista pentua. Kolme niistä oli narttuja. Tärisevin käsin kirjoittelin kasvattajalle, että onko kuulunut mitään tästä vähän epävarmemmasta narttupennusta kiinnostuneesta. Piti vielä odottaa.

Pentujen ollessa kolmeviikkoisia pääsimme katsomaan niitä. Olimme jo aikaisemmin kuvista katsoneet, että tämä värivirheellinen voisi olla meidän tyttö, koska emme halua käydä näyttelyissä, joten emme veisi keneltäkään muulta sitä mahdollisuutta pennun kanssa. Pentuja katsellessa vierähtikin melkein pari tuntia ja kasvattajan kanssa keskusteltiin ummet ja lammet. Vähän alkoi jo näkyä vihreää valoa, että kiinnostus tätä vaaleaa pentua kohtaan saattaisi tuottaa tulosta.

Meni jonkin aikaa, että kasvattaja ilmoitti meidän saavan narttupennun, jos vain haluamme. Halusimme todellakin. Vielä ei ollut kuitenkaan varmaa, että tämä valkovoittoinen tulisi meille. Kuitenkin koko ajan oli sellainen olo, että tämä kaveri voisi olla meidän. Saimme sitten viikkoa ennen pennun hakemista varmistuksen, että valkovoittoinen tulee meille. Sen luonne oli testauksen perusteella sellainen, mitä olimme hakeneetkin ja ulkonäölliset puutteellisuudet olivat meille vain plussaa.

3.) Mikä on ihaninta koiranomistajan arjessa?

Yksittäistä asiaa on aika mahdotonta nimetä. Koiran kanssa tekeminen, oli se lenkkeilyä, kouluttamista tai vaan olemista, on ihanaa.

4.) Mikä on ikävintä koiranomistajan arjessa?

Se, että imuria ja lattialuuttua pitää näyttää kämpälle useammin. Siinä suhteessa olen/olemme vain laiska/laiskoja.

5.) Juosten vai kävellen?

Kävellen, tassutellen.

6.) Paras tapa viettää lauantaita?

Aloittaa se hitaalla aamulla, eli köllötellä pitkään sängyssä, keitellä kahvit ja laittaa aamupala rauhassa. Nauttia niistä. Sen jälkeen on hyvä lähteä koirien kanssa lenkille. Päivällä jokainen tekee mitä haluaa (meillä tähän kuuluu aika poikkeuksetta pelit, N tahkoaa Planet Side 2:sta ja allekirjoittanut vetää ehkä 300 tuntia Skyrimia), tehdään hyvää ruokaa yhdessä ja illalla lenkitetään koirat. Katsotaan ehkä leffa ennen kuin mennään nukkumaan.

7.) Elokuva, jota voit lämpimästi suositella?

Disneyn Kaunotar ja hirviö, jos yksi on pakko nimetä. Myös Little Miss Sunshine ja Järki ja tunteet ovat lähellä sydäntä.

8.) Nettisivu, jolla vietät eniten aikaa?

Facebook.

9.) Panta vai valjaat? Fleksi vai hihna?

Panta. En ole ikinä tottunut käyttämään valjaita koiralla, ellei koira vedä itseään hirteen lenkillä kun on pannan kanssa liikenteessä. Panta on vain sen verran helppo laittaa ja ottaa pois. Suosimme pääasiassa puolikuristavaa niin, että panta on tiukimmillaan yhtä tiukalla kuin normaali panta ja löysällä ollessa koiralla on vähän tiettyä vapautta.

Hihna. Fleksi, ei koskaan. Haluan, että koira on siinä käden ulottuvilla eikä kolmen metrin päässä juoksemassa. Sille ja itselle ihan turvallisuuskysymys.

10.) Kuulutko johonkin koiraseuraan?

Pian Shetlanninlammaskoirat ry:n.

11.) Maailman paras paikka?

Koti. Ei ole kotia rakkaampaa. Tarkemmin sanottuna sohva, koska kaikki elukat pääsevät ainakin siihen lähelle.

--

Kyllä, olen huono keksimään kysymyksiä ja varsinkin silloin kun minulla ei ole ketään jota haastaa. Muut pentuesisarukset alkavatkin olla kirjoitelleet tunnustuksia ja loput blogeista ovat keränneetkin aika mahtijoukon lukijoita. Jätämme siis tämän tähän tällä kertaa.

PS joko mennään nukkumaan? Voimme herättää viideltä aamulla!