Aamut meillä vedetään aika rutiinilla: menen lenkille (tänään satoi ja olimme koirien kanssa uitettuja), syödään aamupalaa, laitellaan eläimille aamupalat, istutaan koneella jonkin aikaa kunnes N lähtee koululle polkemaan ja minä rupean joko siivoamaan tai työskentelemään omia juttujani. Aamudatailun aikaan Lily kuitenkin kokee aivan vastustamatonta halua asettua N:n syliin tai rintakehälle hakemaan rakkautta ja puskemaan N:n leukaa. Lopulta se jää makaamaan siihen itseensä tyytyväisenä.
Tänäaamuna oli pakko naljailla N:lle lähettämällä myös sille kuva kahviongelmasta. Hyi hyi.
Aamun sade ei tainnut jäädä siihen, koirat saavat olla sisätilojen vankeina (huomatkaa se, että piha on jo aidattu!) ja itsekin kykin mulkoilemassa noita pilviä, että menisivät ohi päivälenkkiin mennessä.
Aamupäivään kuului myös sängyn pyykkäys peittoa ja tyynyjä myöten kun Lily oksensi taas. Se on ruvennut nyt aamuisin oksentelemaan, olettaisin, että tyhjää mahaa. Käy normaalisti laatikolla ja ruoka sille kyllä maistuu, ellei ole nirsoilupäivä kuten esimerkiksi tänään...
Kivipiirat saivat venailla ihan rauhassa. Ei niitä kai ole vieläkään syöty. Koirille sen sijaan unohtui vähän ottaa lisää ruokaa sulamaan. Kaapin jämistä koostettiin mössö, joka sisälsi loppuvan jauhelihaseoksen, kananmunaa ja turkkilaista jogurttia. Mamilta meinasi laatta lentää tämän herkun nähdessä, koirat hotkaisivat innolla menemään.
Luna on löytänyt uudestaan tuon kissapuun yläpussin. Se on viihtynyt siellä päivisin ja öisin, oikeastaan se tuntuu aamuisin hyppäävän sieltä alas sen takia, että pääsee ihmettelemään suihkun märkää lattiaa. Kyllä se muistaa ajoittain syömisenkin ja siinä sitten ahmii itsensä täyteen, minkä jälkeen se könyää takaisin yläorrelle vessan kautta.
Ei meiltä tänäänkään puutu leikistä vihjailevia koiria.
Meikä haastaa Saimin Kun koira tuli kotiin -blogista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti