Ruokakupilla

Olen joskus ehkä maininnut, että Neferillä on 70-kiloisen koiran ruokahalu ja Neferin mielestä hänen pitäisi saada ainakin kymmenkertaiset määrät ruokaa. Ruokintarituaaleihin siis Neferillä kuuluu ensin keittiössä parveileminen kun ruokaa punnitaan ja siihen lisätään lisukkeet. Sen jälkeen Nefer kyttää pöydän alta kun Seti saa ensin ruoan ja meistä jompi kumpi lähtee Neferin ruokapaikalle kuppi kädessä. Tässä vaiheessa Neferille tulee kiire. Pitää olla ruokintapaikalla ennen mamia/isiä ja matkalla pitää suorittaa muutama piruetti. Ennen ruokakupin laittamista lattialle Nefer käsketään istumaan ja odottamaan. Kuppi lasketaan maahan ja ruoan antaja ottaa pari askelta taaksepäin. Ilme on siinä vaiheessa vastaava:

Yleensä pää nousee hiljalleen ja Nefer tuijottaa järkyttyneellä ilmeellä, että hänen ruokansa tullaan kuitenkin kohta syömään ja hän joutuu odottamaan. Parhaimmillaan tähän kallistuvaan päähän liittyy myös tassun nostoa ja lisää järkyttynyttä ilmettä. Luvan saatuaan annos katoaa noin viidessä sekunnissa. Luissa menee ehkä 15 sekuntia.

Välillä hämmentää, koska olen Setin kanssa tottunut siihen, että ruoan kanssa saa tapella, jotta se syödään. Nykyään Setilläkin on vähän turhankin hyvä ruokahalu, se on esimerkiksi aloittanut kerjäämään juustoa kun teemme aamupalaa. Saa nähdä, että tasaantuuko tuo ruokahalu koskaan. Molemmat koirat kuitenkin voivat hyvin näin ja molemmilla tuntuu kylkiluut sekä selkäranka tunnusteltaessa.

Ps. Ovessa näkyvät raapimajäljet eivät ole meidän koirien tekosia. Vuokra-asunnot.