Ruokintapohtimisia ja tiivis viikkoterveinen

Tiistaina saapui Lempimuonalta kotiinkuljetuksessa Mushin sika-nautajauhelihaa ja broilerin siipiä. Olimme aikaisemmin tehneet hieman laskelmia, että tulee halvemmaksi (huonoihminenanteeksiolemmeopiskelijoitajne) tilata näin ja ostaa kasvissose marketista, merkkinä Oscar. Aikaisemmin tilailtiin enemmän kasvissosetta, mutta sose oli hyvin vetistä. Silmämääräisesti 2/3 siinä oli itse kasviksia ja loput vettä/pieni tira sitä helkkarin kasviöljyä. Oscarin kasvispötkö on sitä itse kasvista, eli tehtaalla siitä on jo puristettu ylimääräiset nesteet. Hinta/laatu kohtaa tässä paremmin.

Kuitenkin jouduin pettymään Mushin jauhelihaan. Sama kaava tuntui jatkuvan kuin kasvissoseen kanssa: seos oli liian vetistä. Lisäksi näitä "lisäaineita" (kurkkutorvet yms.) oli liikaa. Koirat kuitenkin söivät ihan onnessaan, koska Oscarin jauhelihaa olemme käyttäneet siitä asti kun koiraeläimiä on taloudessa ollut. Onhan tuota vielä pakkasessa 8 kiloa, mutta noiden pötköjen jälkeen sitä ei tähän talouteen tule. Ensin tuli mieleen, että voisi yrittää löytää teurastamon, josta saisi parempilaatuista jauhelihaa. Ainoastaan yhdestä tehtaanmyymälästä tuntui löytyvän jauhelihaa ja sekin jäi kun vilkaisi suurkuluttajapuolelle. Joskus olen Mur-kisilta jotain luita tilannut, mutta en sen kummemmin perehtynyt. Pieni googlettelu toi tulosta, koska en halunnut tilata ensin kahta kiloa jauhelihaa ja pettyä.

Kuva Mur-kisin kotisivuilta

Näyttää ainakin ihan rehellisesti jollain pokkarikameralla otetulta, joten siinä ei tule samaa efektiä, mikä esimerkiksi Mushin tuotemainoksissa on.

Kuva Mushin kotisivuilta

Missäköhän se kaikki neste on? Taisi jäädä studioon kuvien ottamisen jälkeen. Joka tapauksessa alan kallistua Mur-kisin suunnalle ja toivon, ettei se ole liian jänteistä tai sisällä mitään ylimääräisiä täyteaineita, koska ainakaan tuoteselosteessa ei lue mitään muuta kuin jauhelihaa. Rasvaa saa olla, se ei haittaa sitten ollenkaan.

Naudan mahaa haemme varmaan satunnaisesti Mustista ja mirristä, koska hinta/laatu voitti sillä osastolla. Satunnaiset sisäelimet taitaa löytää tiensä tänne samaisesta paikasta. Mushiin meni nyt oikeastaan kokonaan maku, kun tuotteet ovat vetisiä, maksavat entistä enemmän ja markkinointi on aika puhtaasti huuhaata. Terveisin sydän lasketaan sisäelimeksi ja sitä olisi hyvä antaa kerran viikossa. No, sisäelin se kyllä on, mutta kyseinen elin on pelkkää lihasta, joten millä ilveellä ne markkinoivat sitä samaan kategoriaan kuin esim. maksaa.

Palalihaa lisätään myös enemmän koirien ruokavalioon, sekin Mur-kisilta, koska marketista löytyvä Kennelpakasteen liha on... no, kallista. Vaihteluna jauheliha-kasvismössöön jatkaa Oscarin kana-lohi-kasvisateria. Kissoille ostetaan välillä possun suikaleita, mutta koska niitä löytyy aika isoissa paketeissa kahdelle kissalle, niin koirat saavat silloin ekstraherkkua. Luita syötetään vähemmän, rustoja ja broilerin siipiä/selkiä menee pääasiassa hammashoitoon ja purutuntumaan. Kalkkia ja fosforia tulee luujauheesta, muita vitamiineja ja kivennäisaineita merilevästä sekä kokeiluun tulevasta Jahti&Vahti Omegaöljystä. Tuossa seoksessa sentään on lohiöljyä kaverina ja rasvahapot kohdillaan, käytämme sitä myös Lilyn lisäöljynä kunhan hamppuöljy loppuu. Vitamaxia saavat aina silloin kun alkaa tuntua siltä ja yleensä vain puoli annosta suositellusta, koska saavat kerran viikossa kuitenkin ruuan, johon on sekoitettu sisäelimiä. Luposania tulee annostuksen mukaan (vähän lisää rasvahappoja, C-vitamiinia ja glukosamiinia nivelillle). Kerran-pari viikossa ruokaan eksyy myös raejuustoa ja/tai kermaviiliä.

Ruokinnasta tuntuu saavan vääntää aina kamalasti, varsinkin kun seurailee eri palstoja. Joillekin pentukoirien omistajille kasvattaja on suositellut antamaan pelkästään jänteitä ja toiselle syöttämään pakastetun lihan kanssa maitohappovalmisteita. Suurin osahan noista on ihan höpöhöpö-juttuja, koska pennun kasvutahtia nyt ei hirveästi pysty säätelemään (ei se ylimääräinen proteiini ihmiselläkään muutu lihakseksi vaan rasvaksi) tai sitten että pakastetut ruuat olisivat niin tujuja, että koira tarvitsisi maitohappovalmisteita sitä tasottamaan. Yleensä tästä jää vain sanattomaksi ja siirtyy lukemaan seuraavaan keskusteluun. Onneksi on joku maalaisjärki ja tuppaa poimimaan hyvät vinkit, jotka toimivat omille koirille.

Niin kuuluiko meille jotain muuta kuin safka-asioita? Juu, olemme vetäneet käytännössä lepiä koko viikon, lauantaina hoitaneet kodin kuntoon viikon jäljiltä ja tänään kävimme toteuttamassa Setin hierojan ohjeistusta. Suuntasimme siis vajaan tunnin metsälenkille ja ainakin koirat olivat ihan ihmeissään uudesta maailmasta. Seti unohti kokonaan merkata kun hajut veivät, eikä Neferkään malttanut oikein pysähtyä tarpeilleen ennen kuin oli pakko. Lähinen hevostalli kuitenkin toi sen ongelman, että hevosten tuotoksia oli vähän siellä täällä ja ivermektiinin välttelyn takia sai kiinnittää koko ajan huomiota, että mitä se koira tällä kertaa mussuttaa (heinää). Teki kyllä metsässä kävely itsellekin hyvää, koska tasainen tie alkaa jossain vaiheessa tuntua jaloissa kun sitä talsii päivästä toiseen. Ensi viikonlopulle toivomme hyvää säätä, koska olisi kiva käydä testaamassa yksi N:n veljen asuinpaikan lähellä oleva metsä.

Koirien perusterveydenhoito alkoi myös syksyisellä matolääkityksellä. Saa olla taas koko ajan sormet ristissä lenkillä, ettei lääke sekoita niin pahasti mahaa. Hyvin ainakin on tähän asti mennyt.

Iltaohjelmanumero: Seti tekee sitä mitä parhaiten osaa (mölisee lattialla ja kieriskelee kyljeltä toiselle). Nefer seuraa vierestä ja nappailee Setiä jostain raajasta minkä kiinni saa. Apinat siis iltarutiineilla. Ajoittain aktiviteettina on vetoleikki, eli Seti seisoo tai makaa paikallaan lelu suussa ja Nefer vetää toisesta päästä. Välillä Seti vaan työntää Neferin tassulla pois tai odottaa että se luovuttaa. Aika törkeä jätkä suoraan sanottuna.