Tärkein ensin: Seti osoittaa jo hyvin toipumisen merkkejä. Kaksi ensimmäistä päivää sunnuntain leikkauksen jälkeen olivat tuskaa, jonka aiheutti haavalappu. Tiistaina haavalapun sai ottaa pois, mutta sen ottamisesta Seti teki vähän turhan vaikeaa. Sitä sai kiskoa muutamassa eri asennossa ja lopulta paljastui miksi: se oli osittain laitettu kastrointihaavan päälle (???), joten sitä osaa ei saanut irti sekä irronneista kohdista iho punoitti. Odotellaan siis, että suihkuttelujen ja putsausten ansiosta teipin liimaus vähän pettäisi ja loputkin saataisiin pois.
Tikit ilmeisesti kutisevat, koska Seti olisi nuohoamassa niitä puolet ajasta. Saikin hieman hangattua niitä kaulurilla, mutta on jo kielloista uskonut, ettei sinne alapään lähelle mennä. Tikkien poistoon varmaan pitäisi ruveta varailemaan aikaa, koska ei tiedä miten kiire tuolla eläinlääkärillä on. Saati sitten miten ne meinaavat saada nuo tikit veks kun Seti ei yksinkertaisesti suostu selälleen/kyljelleen ja pistää takamuksensa tiukasti maahan kun pitäisi jotain tehdä haavan lähistöllä (toimituksen huomio, pudistaminenkin on erittäin haastavaa ja puhdistusainetta vielä suihkautetaan).
Ruoka ja vesi maistuu, suoli toimii ja Seti olisi jo ihan menossa mukana. Vielä pitää kuitenkin ensi viikko ottaa rauhallisesti. Seti tuntuu kyllä laihtuneen tässä hiukan, pitänee lisätä rasvaa sen ruokaan myöhemmin. Nyt on kuitenkin ihan hyvä, että ruoka uppoaa enemmän kuin mielellään niin lääkkeiden antaminen ei ole tuottanut hankaluuksia. Kauluri kuitenkin tekee kamalasti hallaa turkille, joten tänään pitäisi selvitellä tuo alue ja selästäkin saada irtokarvat pois, varmasti kutittavat nekin.
Vähän harmittaa, että tuo komplikaatio tuli tähän väliin, koska aluksi tarkoituksella aikaistin harjoittelun alkamista maanantaihin. Silloin Setiltä olisi ollut kauluri jo veks ja oltaisiin palattu normaaliin elämään. Onneksi N on kuitenkin vielä ensi viikon sitten kotona vahtimassa, eikä tuo lukujärjestyskään sillä näyttänyt niin kauhean täydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti