Ruokatuskaa ja synttäriä

Lilyn syömisasiat ovat suurimman osan ajasta yhtä vuoristorataa: välillä on hyviä kausia, mutta sitten tulee niitä huonompia. Yleisesti ruoka maistuu, siihen vain kyllästytään ja sitten kieltäydytään syömästä. Syömisen vähennyttyä ollaan siinä pisteessä, että kissa on pahoinvoiva tyhjän mahan takia ja oksentaa. Ensin kyllästyttiin Carnyyn, joten ostin MAC'sia ja GranataPetiä. Granata oli ihan floppi, MAC's maistui. Välillä oli kausia, että sekaan piti lisätä 1 tl Thriven märkäruokaa. Nyt sitä pitäisi lisätä ruokaan niin, että ruoka koostuu suurin piirtein siitä. Vaihtoehtoisesti ruokaan pitäisi sekoittaa katkarapuja, mutta turhan usein tätä vaihtoehtoa ei viitsisi tehdä.

Mietityttää jo hieman, että mitä seuraavaksi keksisi, että kissan saa syömään. Syömättömyys lähtee ruokkimaan tuota kierrettä ja sitä on aika vaikea katkaista. Välillä se on tyytyväisenä syönyt isot satsit ruokaa ja sitten taas paastonnut niin, että on huono olo. Tällä hetkellä tuntuu, ettei kuivaruokakaan olisi paha vaihtoehto kun huonompi vaihtoehto on se, että kissa ei syö. Toisaalta närästyslääkkeet loppuivat ja niitä ei ole ollut jemmassa syömättömyyskauden varalta, joten ei ole päässyt niiden vaikutusta testaamaan. N lupasi onneksi hakea kotiintulomatkalla niitä.

Vaihtoehtoisesti tekisi mieli kuskata kissa anoppilaan, koska se syö siellä. Kotona meinaa enemmän olla vaikeaa, vaikka ruokapaikat ovat rauhalliset ja niille on esteetön pääsy.

Sitten niihin iloisempiin uutisiin, meidän nälkäkurki täytti kokonaiset kolme vuotta helmikuun lopulla! Synttäreitä juhlistettiin anoppilassa nakkikakun voimin.

Syksyn satoa

Nyt on kyllä viime postauksesta mennyt hävyttömän paljon aikaa. Onneksi meillä on asiat hyvin ja se näköjään korreloi myös päivitystahdissa. Joka tapauksessa, meillä on ollut erinäisiä projekteja syksyn mittaan elukoiden suhteen.

Päällimmäisenä se, että Lily täytti marraskuun lopulla 11 vuotta. Synttärisankari juhli syömällä katkarapuja sekä nautti hemmottelusta harjauksen ja sylittelyn muodossa.

Toisena, että hammasprojekti on edennyt hyvin. Olen pessyt koirien hampaita Setin kesäisen hammaskiven poiston jälkeen. Nyt aloitin saman kissoille kun molemmat kävivät hammaskiven poistossa, sopivat harjat tai vastaavat välineet ovat vielä hankintalistalla. Nyt olen pyyhkinyt hampaita sideharsolapuilla, joissa on Fortania.

Kolmantena projektina on ollut Lilyn ruokavalikoiman kasvattaminen. Animonda Carny ei ole enää oikein kunnolla maistunut, joten tilasin kokeilupakkauksina MAC'siä ja GranataPettia. Ne upposivat enemmän kuin paremmin, joten pitänee lisää hankkia. Vielä kuitenki pitää Carnyt syöttää varastosta pois kun tilasin niitäkin lisää, jos ei uudet ruoat olisi maistuneet. Luna söisi mielellään vain raakaa kanaa ja ei ole sitä mieltä, että sen lisäksi pitäisi vitamiinejakin saada.

Neljäs on ollut jokasyksyinen turkin vaihto. Voi elämä sitä karvan määrää. Meille tuntuu muuttavan muutama villakoira pari kertaa vuodessa. Kun koirat ovat saaneet karvabisnekset hoidettua niin sama ralli alkaa kissoilla. Lily yrittää parhaansa mukaan hoitaa omat karvansa ja oksentelee sitten kerran viikossa. Lunaa ei tunnu kiinnostavan kun saan aina nyppiä siitä irtokarvoja pois. Harjaaminen onneksi auttaa.

Viides projekti saatiin hyvin purkkiin, eli nyt on eläimille ja ihmisille ravintolisät hommattu tasapuolisesti. Kissojen kanssa ihmiset vetää samaa sinkkiä ja kalaöljyä kapseleissa. Koirilla onkin oma puoli ollut hallussa, mutta nyt N ja Seti syövät silloin tällöin samaa magnesiumia. Luna saa pitää omat Multicattinsa kun kokee ne palkkana kalaöljyn ottamisesta. Vielä pitäisi ehkä joku kissoille sopiva D-vitamiinitippa hommata, koska ei siitä pienestä lisästä mitään haittaakaan ole ja paikkaa sen, mikä varsinkin Lunalla jää vajaaksi.

Loppu vuosi vietetäänkin mökillä ja maalla. Koirille on odotettavissa paljon liikuntaa ja kissoille kamalia automatkoja. Ehkä mekin selvitään jouluähkystä ja saadaan lahjat hankituksi. Vielä ei ole tuntunut olevan mikään kiire, onneksi. Kyllä se sieltä kohta vielä tulee.

Ps. Tämä iPadin sovellus tuntuu ihan pätevältä, vaikka ei tässä kummempia muokkaushommia ole. Simppeli ja päivitys onnistuu.

Seti viisi vuotta ja kevään kuulumisia

Tänään juhlitaan Seti-poikaa, jolla on tullut nyt viisi kesää täyteen elämää. Tänään on mm. pitänyt juosta päättömänä ympäriinsä sekä pihalla että sisällä, leikkiä Neferin kanssa sekä kerjätä ruokaa. Ainoa hidaste taitaa tänään olla pieni silmän ärtyminen, mikä oireilee rähmimisenä. Hoidetaan sitä kuitenkin keittosuolaliuoksella.

Myös Luna täytti vuosia toukokuussa, ikää tuli pienellä pörisijällä kuusi vuotta.

Mukaan on myös mahtunut arjen luksusta kun teki mieli pannaria ja löytyi viimein sellainen resepti, mikä sopii omaan ruokavalioon. Lisänä kesän ensimmäiset suomalaiset mansikat ja kunnon kermavaahto.

Kevääseen mahtui myös viikon mittainen häämatka Lontooseen. Muutama ruokapaikka ja nähtävyys jäi välistä kun ei riittänyt aika, mutta suurin osa mahtui matkaan. Sekä varmaan muutama lomakilo.

Jamien ruokamesta Covent Gardenissa

Tuttu laituri King's Crossilla

British Museum

Lähi-Tescosta jälkiruoka juomineen vaahtokylvyn kyytipoikana

Ehkä sellainen pieni ostos

Kevät on siis mennyt mukavasti, autokin on viimein huollettu ja kotona on aloitettu kevätsiivousta. Kesää katsellaan päivä kerrallaan kun ei ole sen isompia suunnitelmia, mökille suunnataan heinäkuun lopulla. Sain viimein myös tilattua uudet lisäravinteet koirille, joten voisi niistä oman postauksensa pistää pystyyn lähiaikoina. Helpottaa vähän omaakin laskemista ja muistamista kun asiat on jossain ylhäällä.

Lomasta toiseen

Lupasin itselleni, että päivittelen täällä enemmän, mutta se näkyy koko ajan vain jäävän. Ehkä osittain voin syyttää sitä, että meillä ei tapahdu mitään normaalista kummempaa. Toisaalta arastelen kirjoittaa blogia N:n läsnäollessa, koska inhoan sitä, että joku toljottaa keskeneräistä tekstiäni. Ehkä blogi on jäänyt tosiaan enemmän raportoinpaikaksi kuin sellaiseksi "päivittelen aktiivisesti". Joka tapauksessa, meillä menee hyvin. En halua tätä kuitenkaan paikaksi, jonne kanavoin vain negatiivisia asioita (sairastumiset, yms.).

Naistenpäivän kukat

Viime päivityksestä uutisina on lähinnä se, että Nefer täytti kaksi vuotta kuukausi sitten. Neidin nakkikakkuna oli naudan sydänjauhelihaa ja possua, johon iskettiin puolitettu rouhetikku kynttilöiksi. Seti sai myös samankaltaisen annoksen, mutta annokseen laitettiin pari rouhetikkua enemmän. Seti söikin ensin kakun ja sitten siirtyi kynttilöihin - samaan aikaan Nefer oli jo syönyt oman ruokansa ja lähti varkaisiin Setin kupille. Sain vaihteeksi kaivaa ahmatin suusta sille kuulumatonta safkaa ja taisin taas painaa sormen sen hampaisiin saaden pienen haavan.

Kaksivuotias

Kevättä kohden mennessä avattiin myös lenkkikausi. Olen käynyt neljä kertaa viikossa pidemmillä lenkeillä koirien kanssa. Setin olen ottanut sellaisille 4-5 kilometrin lenkeille, koska se ei oikein välitä pitkistä remmilenkeistä. Pitää paljon enemmän siitä, että saa olla vapaana edes osan pitkää lenkkiä. Neferin kanssa viimeisin lenkki oli melkein kahdeksan kilometriä, oltiin molemmat aika reporankoja kun päästiin kotiin. Nefer nukkui sohvalla siihen asti, että lähdettiin iltalenkille, eikä edes tehnyt normaaleja syöksähdyksiä keittiöön kun nousin omasta tietokonetuolistani. Tänään olisi tarkoitus käydä vielä viiden kilometrin lenkillä koirien kanssa ennen kuin suunnataan siskon luokse iltaa viettämään. Koirat ja kissat jäävät N:n vanhempien hoitoon.

Lenkkikaverit

Maanantaina olisi tarkoitus jatkaa matkaa mökille. Ollaan valmistauduttu viettämään siellä pari viikkoa, nautitaan ulkoilmasta, suunnitellaan häämatkaa (vanhempani käyvät Lontoossa yhtenä viikonloppuna kun olemme siellä, joten saadaan vähän tarkempaa tietoa siellä juuri nyt tapahtuvista asioista) ja vain ollaan. Kuulemma järvi on vielä jäässä, mutta ainakin itseäni pelottaa, että se on jo heikompaa kuin talvella ja saattaa upottaa. Koirat ovat siis tarkemmassa vahdissa kun yleensä ovat vapaana pihalla meidän kanssa. Lenkkeilyä olisi tarkoitus myös jatkaa, siellä on ihan hyvä viiden kilometrin pätkä, mitä kävellä. Se tuppaa vain käymään vähän tylsäksi välillä. Ehkä nyt on enemmän motivaatiota lähteä talsimaan.

Rankkaa lenkin jälkeen

Hiihtoloma

Lomaviikko lähenee jo loppuaan ja kotiin palaaminen häämöttää. Onneksi on tänään vielä yhdet syntymäpäivät juhlittavana sekä huomenna suunnataan miehekkeen kanssa Vantaalle viikonlopuksi.

Tämän loman saldo on oikeastaan aika hyvä kun koko viikko ei ole mennyt pelkäksi löhöilyksi. Anopin kanssa heitettiin seitsemän kilometrin lenkki viikonloppuna ja nyt olen käynyt omien koirien kanssa n. neljän kilometrin lenkeillä joka päivä. Sää on suosinut, mutta nyt näyttäisi olevan vesikeli ja kohta puoliin olisi taas lähdettävä tepastelemaan tai pidän venyttelypäivän. Voisi olla ehkä oman ja koirien turvallisuuden takia parempi vaihtoehto.

Menkkapeppu seitsemän kilometrin tassuttelun jälkeen

Lily on voinut hyvin kotiutumisen jälkeen. Viime viikolla se kyllä oksensi noin kahden tai kolmen päivän välein karvapallot jokapäiväisestä harjauksesta huolimatta, mutta nyt on taas meno rauhoittunut. Aamuyöstä tuli pieni tyhjän mahan oksennus, koska kupissa oleva ruoka oli pahaa. Kun siihen lisäsi katkarapuja ja niiden sulatuslientä niin se oli taas hyvää. Vähän huomaa, että nuo 400 gramman Carnyt ovat liian isoja meidän kissoille kun ne kyllästyvät nopeasti ja Lilyn kohdalla se pahimmillaan on tyhjän mahan oksentamista. Onneksi tajusin taas tilata Thriven märkäruokaa, teelusikallinen sitä tuunaa ruoan taas maistuvaksi. Ruoan menekkiä on myös parantanut lämpimän veden lisääminen ruokaan sekä hiekkalaatikkovisiitit ovat olleet kasvussa sen ansiosta. Harmi, etten ole aikaisemmin tajunnut tehdä niin märkäruoan kanssa, raakaruokinnalla sitä tuli harrastettua kuitulisän takia.

Ja kissojen ruoasta puheenollen, meillä ensimmäisen kerran sattui kuljetuksissa kämmäys kun tilattiin normaaliin tapaan Zooplussasta. Ensimmäistä pakettia oli yritetty luovuttaa maanantaina, eikä siitä oltu jätetty mitään lappua, eikä tiedot enää päivittyneet seurantasivulla. Tiistaina meidän vakiokuljettaja yritti luovuttaa paketin meille, mutta sovittiin kuljetus keskiviikoksi, koska ei sattuneista syistä oltu kotona. Mentiin siis kotiin yöksi tiistaina ja keskiviikkoaamuna odottelin soittoa kuljetuksesta. Se tuli jonkin verran myöhässä, mutta onneksi kuljettaja oli sen verran tarkka, että oli huomannut, ettei meidän pakettia oltu pakattu hänen autoonsa, vaikka niin oli sovittu. Muutamien puheluiden jälkeen selvisi, että molemmat paketit olivat kateissa ja parin tunnin etsinnän jälkeen ne löytyivätkin ihan vääristä paikoista. Niitä ei keretty enää sinä päivänä toimittaa meille, emmekä me halunneet ajaa taas kotiin maalta, joten he toimittivat paketit tänne maalle. Vaikka olikin aikamoista sählinkiä, niin palvelu ainakin pelasi, sotkua pahoiteltiin useaan otteeseen ja hyvä mieli jäi viivästyksestä huolimatta. Pisteet siis DPD:lle.

Joko huokaistaan helpotuksesta?

Meidän pieni pippurinen selviytyjä on tähän mennessä toipunut ihan älyttömän hyvin sunnuntaisesta päivystykseen kärräämisestä. Viimeisimpänä diagnoosina taisi olla haimatulehdus, mutta triadiitti on myös kirjattu joihinkin papereihin. Labrojen tuloksia en ikinä saanut, paitsi että lipaasi ja ALAT oli koholla. Joka tapauksessa Lily sai nesteytystä joka päivä eläinlääkärissä sekä kahta antibioottia, pahoinvoinnin estolääkitystä ja opioideja kipuun.

Kun saavuimme eläinlääkärille keskiviikkoiltana, odottelimme ensin että pääsisimme katsomaan Lilyä. Lilyn kanssa vietimme puolisen tuntia ja siitä siirryimme odottamaan eläinlääkärin kanssa juttusille pääsemistä. Paperityöt olivat myös vähän kesken, mutta siinä oli enemmän iloinen kun kissa oli kunnossa ja pääsisi kotiin. Saimme mukaan kahta eri antibioottia, pahoinvoinnin estolääkkeet ja parafiiniöljyä, jotta Lily ei oksentaisi karvapalloja, joiden oksentelu todennäköisesti ärsytti sisäelimiä.

Kotona lääkkeiden antaminen on sujunut hyvin, yksi kuolaamisepisodi saatiin tuolla pahoinvointilääkkeellä. Onneksi tänään oli viimeinen päivä sen kanssa. Antibiootteja jatketaan vielä vajaa viikko. Saimme käskytyksen soittaa heti eläinlääkäriin, jos kissa näyttää ottavan takapakkia paranemisessa antibioottien loppumisen aikana.

Muina ohjeina saimme syöttää Lilyä 5-6 kertaa päivässä pienillä annoksilla sekä välttämään rasvaista ruokaa. Lily syö muutenkin aina pieniä annoksia pitkin päivää, joten tuo ei ole ollut ongelma. Rasvaa saa muutenkin vähän ruoasta (Carny 5,5 %, Thrive 2 %) ja nyt ollaan tarkkoja siitä, ettei Lily pääse nuoleskelemaan paistinpannuja tai likaisia lautasia. Lisäksi käskyn harjata Lilyä usein ja antaa parafiiniöljyä. Nyt ohjeena oli kaksi kertaa päivässä 2 ml, mutta olen antanut vain kerran päivässä, että jotain ravintoaineita edes imeytyisi toipilaaseen. Lisäksi Lily stressaa noista lääkkeiden antamisista, niin en ole halunnut stressata sitä enää neljännellä hoito-operaatiolla.

Joka tapauksessa meillä on pirteä ja normaalisti käyttäytyvä kissa, ehkä vähän seurankipeämpi se on kuin aikaisemmin. En kyllä ihmettele. Se on jopa leikkinyt normaalia enemmän, vaikka ollaan otettu ihan rauhallisesti toipumisen kannalta. Lily pitäisi pestä jossain vaiheessa, koska sen turkki on öljyistä ja ultraamisesta todella rasvainen. Nyt kuitenkin odotellaan, että näytteiden ottamisesta ja nesteytyksestä tulleet haavat paranevat ennen vedellä ja shampoolla lotraamista.

Lily syö ehkä vähän turhan huonosti (tai no määrällisesti vähän, mutta usein), mutta syö kuitenkin. Olen laittanut sen ruoan sekaan vähän lämmintä vettä, jotta maistuvuus olisi parempi sekä Lily saisi enemmän nesteitä.

Haluaisin ihan ehdottomasti kiittää Eläinsairaala - Turkua ja eläinlääkäri Pedroa Lilyn hoidosta. Lily on toipunut hyvin ja toivotaan, että sama meno jatkuu antibioottikuurin loppumisen jälkeen, eikä meidän tarvitsisi tämän asian tiimoilta enää asioida Eläinsairaalalla. Vaikka siellä olikin ihana henkilökunta ja hyvää hoitoa.

Triadiitti?

Lilyn verikokeissa todettiin haima- ja maksa-arvojen sekä ilmeisesti valkosolujen olevan korkealla (ainakin mitä muistan eilisestä puhelinkeskustelusta hoitajan kanssa, papereita ei vielä ole minulla edessä). Eläinlääkärin mukaan tämä viittaisi triadiittiin, eli haiman, maksan ja suoliston tulehdukseen. Lily on ollut yön eläinlääkärissä nesteytyksessä sekä saanut antibiootteja, opioideja ja pahoinvoinninestolääkettä.

Mistään ei tunnu löytyvän tietoa, että mikä aiheuttaa triadiitin kun se näyttäisi olevan ainoastaan kissojen vaiva. En edes tiennyt sellaisen olemassaolosta ennen tätä. Jatkohoitona näyttäisi olevan hyvin pitkä lääkekuuri sekä ruokinta pelkästään kostealla ruoalla, mitä ollaankin jo monta vuotta tehty.

Itsesyyttely on taas valtava. Miten sen olisi voinut estää, olisiko pitänyt huomata aiemmin (Lily oksensi viikon sisään kaksi kertaa karvapallon ennen tuota kohtausta) ja ennen kaikkea se, että miksi Lily. Sitä on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, käytetty eläinlääkärissä, madotettu säännöllisesti ja ruokittu ainakin viimeisimmät vuodet hyvällä ruoalla. Kävin läpi parin viime vuoden lääkärikeikkojen paperit, veriarvoissa ei ole ikinä ollut mitään yli viitearvojen. Samat jutut, terve kissa.

Joka tapauksessa, Lilyä hoitanut lääkäri tulee töihin kolmen aikaan, jolloin soitan sinne uudestaan. Haluan jo Lilyn kotiin ja tuntuu suorastaan hirveältä kun se ei ole kotona. Terveys kuitenkin ensin ja katsotaan jatkohoito sopivaksi. Nyt eletään lähinnä tunti tunnilta. Voisin kyllä soittaa aikaisemminkin, mutta en halua "no siellähän se letkuissa kiinni makaa" -tyyppistä vastausta ja kiitos hei hei. Toisaalta, jos jokin dramaattisesti muuttuisi Lilyn tilassa, niin kyllä ne soittaisivat. Olo on silti ihan hirveä ja epäoikeudenmukainen.

Edit. 16:00 ///

Lily on ollut tänään pirteämpi, syönyt pieniä määriä ja pissannut. Se halutaan silti vielä pitää yön yli nesteytyksessä ja suonensisäisissä lääkkeissä. Oltaisiin voitu mennä katsomaan sitä, mutta en kestäisi lähteä sieltä ilman sitä kun teki pahaa jo eilen jättää se sinne. Niiden pitäisi soittaa taas illalla tilanneraportti kunhan hoitosuunnitelma on taas lyöty lukkoon.