Vierähti taas tovi

... ainakin viimeisimmästä päivityksestä. Pääsiäisen loma hujahti ihan liian nopeasti ja arkeen on palattu. Opinnäytetyö on viety tarkastukseen ja sen puuttuvista osista stressattu (sekä siitä, että sähköposteihini ei vastata). Mutta siitä viis.

Pääsiäinen vietettiin maalla N:n vanhempien luona ja samalla juhlistettiin perjantaina 18. päivä sitä, että Nefer haettiin vuosi takaperin kotiin sinä päivänä. Lauantaina lenkkeiltiin viiden kilometrin lenkki ja annettiin koirien ihmetellä 80+ km/h ohi sujahtelevia autoja. Nefer oli hyvin lunkisti, Setiä ihmetytti enemmän. Sunnuntaina palattiin kotiin hoitamaan muutamia asioita, jotta maanantaina pystyttiin vain lojumaan ja ottamaan kaikki irti lomapäivästä.

Nyt viikolla olen täyttänyt pakastinta koirien ruoilla ja tehnyt sitä surullisen kuuluisaa opinnäytetyötä. Olen jo ihan kypsä siihen. Samoin opponointiin tai sen puutteeseen. No onneksi tässä on vielä aikaa valmistua ennen opettajien kesälomia.

Hämmennys oli kohtalainen kun toinen paketti ruuista ei ollutkaan pakattu vakuumiin. Onneksi tuota pussittamista on jo harjoiteltu ja pienemmät litran pussit olivat passelit kalkkunalle. Koirat saivatkin siivota pahvilaatikon kierrätyskuntoon:

Viikolla illat ja viikonloput meillä menee pidemmälti näin. Kissoja saa hätistellä näytön edestä ja koira röhnöttää sylissä tai toinen tunkee lelua syliin.

Nyt viikonloppuna pyörähdetään päiväsittäin maalla käymässä ja laitellaan omaa pihaa kuntoon. Jos sen saisi jo sellaiseksi, että voisi aitaa ruveta tekemään.

Tassujen huoltopäivä

Meillä oli tänään aamusta koirien tassujen huoltoa kun kyllästyin siihen, että koirat kantavat kaiken hiekan mukanaan sisälle. Samalla myös lyhennettiin Setin kynsiä kun Neferin kynnet leikkasin jo pari päivää sitten. Seti ei edelleenkään oikein kummastakaan toimenpiteestä välitä, eikä suosti menemään makuulle siksi aikaa, joten sai seistä ja täristä. Ilo pääsi irti kun homma oli valmis. Nefer puolestaan köllötteli tyytyväisenä sylissä, vähän örisi kun pyöritin sitä siinä ja tutkaili kasvavaa karvakasaa.

Valmista tuli

Sanotaanko, että onneksi on N:n vuoro imuroida. Ehkä voisin siivouksen aikana pestä koirien tassut kun en tajunnut sitä ennen karvojen leikkaamista tehdä.

Vitamiineista ja muuta elämää

Tuli illalla laskettua Setin ja Neferin ADE-vitamiinien tarpeet sekä tällä kertaa kirjattua ne ylöskin. Ennen olen vain pikaisesti ne laskenut ja katsonut purkin kyljestä, että ne ovat nyt jotain sinne päin. Laskutoimituksien perusteella kuitenkin näytti, että meillä jää A-vitamiini suht vajaaksi ja silloin kun koirien ruokaan on sekoitettu maksaa niin sitä tulee yli tarpeen. Yllättäen, koska esim. naudan maksan päiväannos näyttäisi olevan noille yhteensä 2,6 g. Otettiin Mölleriä paikkailemaan tuota A-vitamiinia ja jätetään sen A-vitamiinillinen versio vähemmälle kun laitetaan koirien ruokaan maksaa. Ruoasta saatava A-vitamiini on laskettu "vähän sinne päin"-mentaliteetilla, koska ei noista tarkkoja lukuja ota kukaan selvää kun valmistaja ei niitä tarjoa ja Finelissä löytyy ihmissapuskoiden arvot.

Melkein siistiä jälkeä ja laskuvirheitä

A-vitamiinin lisäksi hankin Setille magnesiumia. Sen lihakset tuntuu jumittavan nyt vähän turhan paljon kun lenkkeillessä on kiristetty tahtia ja sisällä on heitelty leluja enemmän. Harmi kyllä, että se tilaus saapui vasta tänään, kun pahimmat jumit tuntuvat olevan takana päin. Ainakin Seti venyttelee itse enemmän.

Kunhan Luposan loppuu niin sen tilalle ostetaan C-vitamiinia, mikä ehkä toimisi lihasrelaksanttina tai vaihtoehtoisesti ulostuslääkkeenä. Luposanista tuli yhden keskustelun perusteella aika turha lisä ja lohiöljy, merilevä sekä C-vitamiini ajaa saman asian. Säästyypähän rahaa.

Löysin myös vanhoja sanomalehdestä leikattuja sarjiksia. Pääsivät heti esille kaikkien kissa- ja Muumi-magneettien joukkoon.

Jääkaapin arkistojen aarteita

Aarteita osa 2

Kissojen ruokahalu on vähän mitä sattuu. Ensin syödään hyvin ja sitten melkein paastotaan. Toissapäivänä ahmivat kypsää seitiä, eilen söivät hyvällä ruokahalulla kanaa ja tänään broilerin sydän oli Lunan mielestä ihan ok. Lily kävi tarkastamassa kupin ja totesi, ettei ole syötävää. Selvä.

"No olevinaan tässä syön"

"Oikeesti en syöny mitään ja vaan hengaan"

Lunalle ja Neferille on muodostunut hauska tapa seurata minua vessaan aamuisin. Luna nuoleskelee käsisuihkun muoviosia, pyörii matolla ja käy puskemassa jalkoja. Nefer ruttaa vessan maton, örisee rapsutuksia haluten ja välillä käy haistelemassa Lunaa. Kun vessan ovi aukeaa niin molemmat singahtavat suoraan olohuoneeseen, Luna huonekasvien luokse ja Nefer Setin luokse. Lunan saadessa lähdöt senkin päältä käy Nefer vielä härkkimässä sitä saaden ajoittain Lunalta nenilleen.

Aamupalan jälkeen oli kiva köllötellä

Koirien osalta aamupalan jälkeen minusta tuntuu, että minulle yritetään vihjailla jotain.

Seti on näistä sinnikkäin. Nefer luovuttaa helpommin ja keksii itselleen muuta tekemistä. Esimerkiksi köyden heittelyä ympäri kämppää.

"No en ois halunnukaa leikkii"

En välillä usko miten huono tuuri elektroniikan suhteen minulla on. Nyt oikeastaan vikana on se, että Apple on todennut, että mikkiliitäntä on turha asia. No, hankin ulkoisen äänikortin. Se toimii kaksi päivää ja nyt sillä pystyy sitten heittämään vesilintua. Pitäisi päästä palauttamaan se ja tilasin toisesta paikasta uuden. Josko se toimisi, koska iMacin sisäinen mikki ei ole mikään... no, paras. Lisäksi hankkimani uusi näppis ei toimi Macin puolella, mutta Windowsissa se pelittää hyvin. Enpä olisi varmaan halunnutkaan käyttää vain yhtä näppistä, kaksi on ihan jees hei! Pystyn tuolla toisella säätämään vain koneen ääniä kun teen opparia Macin puolella. Multitaskaamista.

Nirsokausi

Meillä nirsoilu tuntuu esiintyvän kausittain kissojen kanssa. Broilerin sydän on pahaa, kivipiira menettelee ja broilerin file on ehkä parasta noista paloina annettavista lihoista. Katkarapujen katoamisprosenttia taitaa olla turha edes mainita. Kanamössö häviää kupeista myös aika vikkelään, mutta tänäaamuna sain kaapia n. 80 g kissojen ruokaa koirien ruokakippoihin kun ei maistunut. Eilen aamulla saivat sydämiä ja siitä alkoikin sitten koko päivän kestänyt nirsoilu.

Kanamössö oli vielä viikko sitten suurta herkkua

Aamulla saivat broilerin filettä, mutta jäivät hetkeksi kuikuilemaan, että josko olisi parempaa tulossa. Ei ollut, niin Luna tyhjensi kuppinsa. Lilyllä alkoi jo pahoinvointi ja kohta tulikin tyhjän mahan oksennus. Sen jälkeen ruoka alkoi maistua, mutta vain niin, että sen ruokakupista piti pistää Lunan tyhjään kuppiin broilerin palasia vähän kerrallaan. Söi tuo varmaan 10 sormenpään kokoista palaa, eli ihan ok ekalla kerralla kupilla. Kupissa kuitenkin odottaisi vielä yli puolet ennen kuin Luna käy ne vetäisemässä parempiin suihin.

Slurps

Välillä tuota saa kyllä ihmetellä kissojen kanssa kun koirat syövät mitä tahansa kuppiin laittaa. Ajoittain koirien lihat tuntuvat omaan nenään vähän turhan aromaattisilta lisineen, että itseltä meinaa oksennus lentää. Koirat tykkäävät vaan.

Nälkäkurjet ihmettelemässä

Virallinen valvoja

Blogi on hieman hiljentynyt paineenalaisen omistajan käsissä. Tarkoituksena kun olisi valmistua vielä keväällä insinööriksi niin opinnäytetyötä kyhätään kasaan aikamoisella vauhdilla. Se pitäisi palauttaa kuukauden päästä ensimmäisen tarkastukseen ja siitä vielä hieman jatkaa eteenpäin. Paniikki meinaa vaan iskeä, samoin ovella kolkuttelee stressi ja väsymys kun "apua en osaa enkä halua opetella uutta". Hohhoijaa.

Mutta onneksi opparillani on virallinen valvoja. Se tosin yrittää välillä hieman häiritä ja viedä keskittymisen muualle.

Olen kyllä tavattoman ylpeä itsestäni kun pitkäkestoisin ja pientä näpertelyä vaativa osuus on pian valmis. Seuraavaksi joutuukin keskittymään siihen uuden opetteluun, mutta olen onneksi kasannut sellaisen taustamateriaalin, että jos ei onnistu niin ihme pitää olla. Tosin jos se ei onnistu, niin voihan siitäkin kirjoittaa ja valmistua pois tästä koulusta. Opettavaista, ihme kyllä.

Zooplussan tilaus saapui eilen tuoden mukanaan kissanhiekkaa, lohiöljyä, kissanmallasta ja kissojen valjaat. Edelliset ovat hukkuneet jonnekin (ihanat nahkaiset, sapettaa) ja halutaan kuitenkin käydä Lilyn kanssa pihalla. Se yrittääkin livahtaa jo oven raosta kun mennään tai tullaan koirien kanssa.

Kissoille on muu ruoka maistunut paitsi broilerin sydämet. On niitäkin ihme kyllä sitten syöty kun on tarpeeksi nälkä. Molemmat kissat tekevät nykyään myös kerran päivässä isomman hädän, mikä on edistystä siihen 2-3 päivän väliin. Koirien mahat toimivat hyvin kun kasvissose vaihdettiin pellavansiemenrouhepuuroon pariin kertaan viikossa. Koirien laihiskin tuntuu jo nälkäkurkeiluna ja paremmin tuntuvina kylkiluina.

Rokotus ja hammaskiven poisto

Kurvattiin eläinlääkärin pihaan puolen päivän tienoilla. Lily oli osoittanut jo automatkalla vastalauseensa pissaamalla laatikkoon. Nefer taas luuli, että lähdetään pidemmälle reissulle, joten asettui nukkumaan. Takakontista pilkisti hämmentynyt keräkoira pihalla ja oli jopa vähän innoissaan erilaisesta paikasta.

Vastaanotolla aloitettiin Lilystä. Kaikki oli kunnossa terveystarkistuksen osalta, joten rauhoitusaine voitiin laittaa vaikuttamaan. Lily säpsähti aika voimakkaasti piikin mennessä ihon alle ja lääkäri säikähti sitä. Kissa pääsi takaisin koppaan ja vein kopan N:lle aulaan ottaen samalla Neferin mukaan. Nefer oli sitä mieltä, että toimenpidepöytä on huono juttu. Yritti koko ajan siltä alas ja sain vähän taiteilla sen kanssa, että Neferille saatiin tehtyä tarkastus. Ainoa nootti tuli painosta, pari kiloa pitäisi kuulemma pudottaa. No, vaihdeltiinkin lihoja jo vähärasvaisempiin, eli on se ainakin aloitettu. Nefer hyppäsi ihan oma-aloitteisesti pöydältä alas hoitajan ja lääkärin kauhistukseksi. Siitä saatiinkin juosta aulaan kun siellä kuului kakomisääniä: rauhoitusaine rupesi oksettamaan Lilyä ja ulos tulikin karvapallo, mitä se yritti ilmeisesti oksentaa jo aamulla (herättäen meidät 5.30 kun herätys on 6.00, kiitti). Siivoiltiin oksennuksia ja meidät ohjeistettiin käymään välillä kotona kun halusivat seurata kissan heräilyä toimenpiteen jälkeen.

Poikkesimme paluumatkalla kauppaan kun Nefer oksensi häkkiinsä. N haki vähän siivousvälineitä ja itse käytin Neferin tarpeilla. Muuten Nefer oli ihan normaali leikkisä itsensä päivälenkillä ja kotiin tullessa oli jo aika väsynyt. Lähdettiin siis hakemaan Lily kotiin kun Neferillä näytti olevan kaikki ok.

Eläinlääkärillä oli vielä tainnoksissa oleva kissa. Hammaskivet oli putsailtu pois ja ruvettiin katsomaan ihoa. Allergiaan viittaavaa reagointia ei näkynyt eikä mitään merkkejä ulkoloisista. Ehdotti, että voitaisiin kokeilla joitain raksuja, mutta en oikein pitänyt ajatuksesta kun olin jo saanut eliminoitua kissan ruokavalion sille sopivaksi. Saatiin siis kehotus ostaa Feliway-haihdutin, jos tuo onkin stressiperäistä, sekä välttämään possua, jos se reagointia aiheuttaa. Ei tarvitse kuulemma lisätä öljyn määrää ja sinkki oli hänenkin mielestään hyvä lisä. Mentiinkin eläinkauppaan saman tien ostamaan haihdutinta, harmitti vähän kun olin kerennyt jo pistää Zooplussan tilauksen ja sieltä tuo olisi ollut paljon halvempi.

Nyt kotona Lily on lähinnä nukkunut. Yhdesti siirtyi vessaan pissalle ja oksentamaan, mutta jäi kyljelleen makaamaan sinne. Putsattiin enimmät kissaan tarrautuneet hiekat pois ja pistettiin takaisin kantokoppaan. Seuraavaksi se liikuskeli sänkyyn ja oksensi sinne. Nyt on vähän liikuskellut huojuen ja jäänyt aina johonkin "hyvään" paikkaan kököttelemään. Onkohan nuo oksennukset vielä peruja rauhoitusaineesta vai tyhjää mahaa? Toki se voi voida myös pahoin tuosta aineesta, mitä hampaissa vielä on. Kyllä tuon pitäisi tuosta toeta vielä iltaan mennessä, sillä vaan oli ilmeisesti vähän kovaotteisesti rapsuteltu kun muutama kohta ikenestä oli verinen. Onneksi parantuu nopeasti.

Kun kissa ei ole normaali itsensä

Koko tapahtumaketju lähti liikkeelle sunnuntaisen matolääkityksen myötä. Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, Lily ei ottanut oikein hyvällä tuota lääkitystä. Sen jälkeen meillä on ollut vaisu ja väsynyt kissa. Maanantaina käytiin taas läpi ummetusepisodi sen kanssa ja ainakin se ummetus helpotti maanantain ja tiistain välisenä yönä parafiiniöljyn voimin. Lily on kuitenkin jatkanut ylenmääräistä peppunsa pesua, närppii ruokaa enemmän ja nukkuu käytännössä koko ajan. Uudet lelut ja kissanminttusuihke käytiin hakemassa, mutta leluista ainoastaan yksi kiinnosti sen verran, että voi pari kertaa kieriä kyljellään sen perässä ja ruveta sitten nukkumaan. Myös ainoastaan makupalojen (Thriven kuivattu katkarapu) perään voi loikata niin, että tulee edes vähän liikettä. Nutri Plus tuntuu olevan ainoa oikea syötävä, mitä annettaessa meinataan sormetkin syödä.

Tänään tuo on nyt vähän ehkä pakotettu olemaan hereillä. Kannoin sen tylysti sängystä pois nukkumasta aamupalapöytään ja siitä lähtien se on hengaillut meidän seurassa, ensin N:n sylissä ja nyt minun. On jäänyt mietityttämään, että aiheuttiko matolääke tuon koko sattumusten summan, koska pakkausselosteessa lukee ainakin seuraavaa: "Mahasuolikanavan oireet voivat johtua kuolevien matojen tuottamista vieraista proteiineista."

Meillä on käytännössä aina ollut matolääkkeenä kissoille Axilur, niin voisiko olla, että matokanta on tullut sille resistentiksi ja nyt uusi lääke sai tukalat paikat aikaan. En ole kyllä ikinä löytänyt kissojen ulosteesta mitään matoihin viittaavaa, en edes nyt madotuksen jälkeen.

Toisaalta tulee tähän toinenkin syy mieleen ja yksi hyväksymisen paikka. Lily täyttää kuitenkin tänä vuonna 10 vuotta, eli luultavasti myös vanhuus rupeaa painamaan. Sekä Lilyn emo että emonemo ovat lähteneet sateenkaarisilloille 12-vuotiaina, mutta syytä en tähän tiedä. Haluaisin kyllä pitää tuon birman luonamme mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman terveenä. Lily vain tekee siitä hieman vaikeaa kun kaikki oireilu on niin epämääräistä.

No, syteen tai saveen, ummetuksen ehkäisemiseksi tuplattiin psylliumin määrä tuossa kanamössössä ja lisätään enemmän nestettä ruokaan. Muuhun ruokaan lisätäänkin jo psylliumia, joten niissä sitä ei tarvinnut nostaa kun ei se liika kuitukaan ole hyväksi. Yritetään leikittää enemmän, mutta se menee ihan Lilyn kiinnostuksen mukaan. Pitäisi varmaan etsiä vielä eläinkaupasta jotain naruleluja tai tehdä itse, ne tuntuvat kiinnostavan eniten nykyään. Eläinlääkärille päästään ensi viikon tiistaina, putsaavat Lilyn hampaat ja katsovat vähän turkkia ja ihoa. Voisi ottaa myös puheeksi tuon matolääke-ummetushomman.