Herkkupäivä

... tai sitten ei? Tämän päivän aktiviteettihan oli talon eläinten suosikkihetki: matolääkitys.

Aloitettiin Neferistä. Ensin punnittiin. 8-kiloinen keijukainenhan se siinä. Canexia sopivasti siis ääntä kohti. Nefer oli vähän epäileväinen kellertävästä luikerosta lautasella, joten pitihän se lopulta tunkea sen kitalakeen/kieleen. Hyvin meni alas.

"Kuolin, antakee lisää kananakkia niin herään"

Seti oli seuraavana vuorossa: 26,7-kiloinen jössikkä tuli puntarilta alas. Allekirjoittaneen silmät levisivät, oli kyllä laihari paikallaan ja on edelleenkin. Ehkä pitäisi käydä vaan pidempiä lenkkejä vielä kun ruoka on vähennetty siihen 400 grammaan päivässä. Seti saikin loput Canexit eikä tuntunut maistuvan sillekään. Vähän pidemmän kaavan ja isomman vastustelun sietämisen kautta sai tämän suorittaa kun vertaa Neferin "suu auki ja lääkettä kitaan"-taktiikkaa.

"Kananakkia kiitos niin herään kuolleista ps huomatkaa hemaisevat Canex-huuleni"

Siirryttiin Lilyyn. 3,1 kg. Tyttöhän on laihtunut muutaman sata grammaa, vaikka ei ole todellakaan ollut tarkoitus. Ilmeisesti teollisruoka-ajan pöhötykset lähteneet, koska kissa on muutenkin kiinteytynyt todella paljon. Noh, 3/4 tablettia (puolikas ja 1/4) suuta kohti. Armoton vastustelu, luikertelu, vähän rääkyminenkin ja lääkkeen kalvon vaahdottaminen alkoi kun vanhalla taktiikalla heitti lääkkeet nieluun. No, sentään tämä lääkitys hoituu kerta-annostuksella. Axilurin kanssa ollaan tapeltu aina kolme päivää minun heittäessä enemmän tai vähemmän hanskat tiskiin.

Vähän jo rauhoittuneena sekä kuolat pois pyyhittynä

Pahnan pohjimmaiseksi otettiin Luna. Sekin oli laihtunut, painoa oli 3,9 kg. Mitä aikaisemmin muistan niin Luna on painanut 4,5 kg. Toisaalta Luna on nyt hetken paastonnut ja leikkinyt bulimikkoa, eli ei saata olla ihan koko totuus kissan painosta. No joka tapauksessa Luna sai loput matolääkkeet, koska Lilyn 1/4 tabletin annostelu ei mennyt ihan tasan puoliksi, eli hieman isomman annoksen sai kuin ohjeessa oli. Heitin kokonaisen tabletin Lunan suuhun ja jäin odottamaan. Kissa katseli vähän hölmistyneenä kun odotin isompaa rimpuilua ja "en varmaan syö lääkkeitä hyi"-olemusta. Heitin lopun tabletinraadon sen kitaan ja yhtä nätisti nielaisi senkin.

"Heijastus?"

Hassua kyllä, että vaikka välillä Lunan kanssa on vähän vaikeaa niin onneksi sentään yksi asia on helppoa. Tätä on kyllä taidettu harjoitella tässä jonkin aikaa Multicatien muodossa. Luna söi ennen ne ihan itse namina, lohiöljyn tultua kuvioihin vitamiinipilleri on pitänyt pakkosyöttää. Lilylle se nyt on aina pitänyt pakkosyöttää ja enemmän vastustelua senkin suhteen tulee. Tilannetta ei helpottanut yhtään sinkki, mutta ihan nätisti sekin menee alas. Nyt sentään laajensin jo jauheisiin noissa lisissä kun apteekista lähti mukaan kalkkia ja D-vitamiinia. Halusin siis poistaa Lilyn ruokavaliosta muun eläinperäisen kuin lohen ja kanan, joten lisäkalkkina toimineen luujauheen (naudanluista jauhettu) piti jäädä vain koirien valikoimaan. Raakamössöön sekoitettuna maistuu molemmille.

Vähän jännäillään, että meneekö mahat miten sekaisin ja päästäänkö täällä siivoilemaan. Ovat nuo ainakin Axilurin sietäneet hyvin, mutta uusista valmisteista ei taas tiedä. Sormet ristissä siis.

Sokerina pohjalla naistenpäivän kukkanen ja Neferin sekä Lilyn herkkä "pylly vasten pyllyä"-kuva. Ja ei, meillä ei oikeastaan tapahdu ihmeempiä. Yritän tällä viikolla muistaa varata eläinlääkäriin ajan Neferin 1-vuotisrokotukseen ja Lilyn hammasputsaukseen.