8 kk

Paino: 7,5 kg
Säkä: 38 cm

Pienellä menkkapepulla on nyt paino pysynyt ihan mukavasti samoissa määrissä. Malttaminen on myös kasvanut ja kasvaa hiljalleen, joten Nefer on oppinut vähän lisää temppuja peruskoulutuksen ohella. Kynsien leikkaaminen sujuu myös paremmin kun malttaa pysyä paikoillaan. Jotenkin ilmeisesti nuo juoksut ovat vaikuttaneet mielialaan kun Nefer tuntuu herkkiksemmältä kuin ennen juoksuja. Nyt se jää kieltämisen jäljiltä vähän luimistelemaan ja yrittää mielistellä paljon enemmän. Myös pusuja on satanut sekä syliin hyppäämisien määrä kasvanut. Onneksi juoksut tuntuvat olevan loppusuoralla, katsellaan sitten, että tuleeko valeraskaus.

Nyt voi myös viimeistään sanoa, että Setikin on hyväksynyt Neferin täydellisesti laumaan ja hakeutuu itsekin Neferin seuraan jopa nukkumaan. Aikaisemmin oli pientä hajurakoa muulloin kuin leikkiessä, mutta nyt nukutaan vierekkäin, odotetaan yhdessä ruokia, leikitään vetoleikkejä nätisti ja älämöivät yhdessä kuin mikäkin vanha pari.

On ne sitten ihania. Sekä koirat että kissat, vaikka Lilyllä ja Lunalla ei ole noin lämpimiä välejä.

Ps. Uudet Dogman-sakset olivat oikein hyvät. Kerrankin myös tuo kissojen ja pienten koirien versio oli jämäkkä.

Paketteja, elektroniikkaa ja pikku varas

Viime tilauksessa hajonneen Luposanin korvauspaketti saapui, tällä kertaa hyvin tarkasti kuplamuoviin kiedottuna. Kaikki oli paketissa ehjänä, joten pointsit siitä. Paitsi siitä, että postisetä oli käynyt ovellamme 15 minuuttia ennen kuin tulimme mökiltä kotiin...

Sään alkaessa olla kohtalaisen märkää niin tuli pieni mieliteko. Sisko oli aikoja sitten hankkinut koirien turkkia varten kuivauspuhaltimen, mitä saimme testailla muutamaan otteeseen kesällä. Helppokäyttöisyys ja koirien nopea kuivuminen herätti pienen "mullekansheti"-fiiliksen, joten tilaukseen eksyi uusi vempele (ja pitäähän kahdella insinöörillä laitteita olla?).

Kuva VipStoresta

Tällainen ihanuus saapui meille. "Erittäin tehokas turkinkuivain, 2800 W. LED-näyttö. 8-tasoinen lämmönsäätö. Myös puhalluksen voimakkuudessa 8 eri tasoa." Eihän meillä ole oikeastaan pahemmin käyttöä kuivaimelle muuta kuin pesut ja sateessa kastuneiden koirien kuivaus. Tuntuu vain helpommalta puhaltaa koirat kuivaksi nopeasti, koska ainakin Setin turkki on paksunemaan päin ja hotspottien riski nousee. Minimoidaan siis pitämällä koirat kuivina. Kesällä tämä varmaan kulkee mökillekin mukaan, koska Seti asuu silloin järvessä.

Paketissa tuli myös harvempi hara, jolla saa irroitettua pohjavillan turkkiystävällisemmin. Nyt pitäisi ainakin turkinhoitokokoelman olla täydellinen.

Kuva VipStoresta

Myös puhutut uudet koirille tarkoitetut lihat saapuivat kotiinkuljetuksessa. Tilasin palalihaa ja jauhelihaa, ensimmäinen jauheliha-kasvissosesekoitus tehty ja koirat rakastavat sitä. Pitänee sekoittaa seuraavaan satsiin sitten Mushin pötköjä pois, nousee ainakin valkuaisprosentti ruuassa.

Jotta elektroniikan ja tilauksien pyhä liitto ei vielä lopu, niin oli pakko pistää tilaukseen uusi pyykinpesukone. Vanha jätti linkoamatta, ei puhdistusyrityksistä huolimatta suostunut toimimaan ja koneen iän vuoksi tulee luultavammin olemaan kannattavaa ostaa uusi. Eipä se vanha ollut edes hyvässä kunnossa ja pyykin puhtaustaso oli vähän mitä sattuu. Ahdistaa vähän vain olla ilman pesukonetta kun pyykkiä kertyy jo ihan elukoiden takia. Ja yhteispyykkitupiinhan ei mennä.

Lopuksi tuosta meidän shetlanninvaraskoirasta. Menkkapeppuna oleminen on ilmeisesti niin kuluttavaa (pitää nukkua kerällä sohvalla koko päivä ja lenkillä juosta kaikkien hajujen ja urosten perään), että ruokaa tarttisi saada vähän etukäteen ennen ruoka-aikaa. Pöydällä oli rustoja sulamassa koirille. Jossain vaiheessa ennen iltalenkkiä tuli sellainen paranoidinen fiilis. Neferiä ei näkynyt missään ja kuului jotain outoa natustelevaa ääntä. Jäljet johtivat kämpän sylttytehtaalle, eli koirilta kiellettyyn makkariin. Ensimmäinen varoittava "Nefer" sai koiran äkkiä nielaisemaan nyysityn aarteensa ja seuraavaksi koira lensikin aika nopeasti niska-persotteella pois makkarista. Tässä vaiheessa tosin emme tienneet, että ruoka oli jo syöty, koska kun menin laittamaan koirille iltaruuan niin N oli sanonut, että kipossa on kolme rustoluuta. Kipossa oli kaksi ja olipa Nefer vielä onnistunut ottamaan omansa.

Milloinkohan sitä itse oppisi, että työntää sen keittiön tuolin pöydän alle? Ja joo, palaaminen takaisin elektroniikkaan, päivityksessä olisi muuten koirista kuvia, mutta puhelin tarvitsisi viedä huoltoon. Yritin palauttaa tehdasasetuksia varapuhelimeen, mutta näköjään niiden palauttamisessa menee sitten koko yö. Tai ehkä huominenkin? Kuulemma on vähän tyyppivikaa, että tehdasasetusten palauttaminen saattaa kestää jopa viikon.

... joten jatketaampa puhelimettomana ja pyykinpesukoneettomana. Snif.

Luovuttajat

Vaikka otsikko on vähän negatiivissävytteinen, niin kävimme tekemässä hyvää. Seti ja Nefer nimittäin osallistuivat koirien geenitutkimukseen luovuttamalla verta. Neferin juoksujen takia jouduimme vähän sumplimaan, koska näyte otettiin eläinkaupan takahuoneessa ja juoksuinen narttu vähän jakaa mielipiteitä niissä tiloissa. Jonoa oli hiukan, joten kun kävin asian ilmoittamassa niin saimme rauhassa kierrellä ja poimia mukaan tarvittavia asioita. Saimme etukäteen myös palkkiot koirille tutkimukseen osallistumisesta, mutta siihen tarkoitukseen olleet namit eivät oikein perunan ja muiden juttujen vuoksi sopineet. Onneksi asia tuli esille siinä heti ja koirat saivat mukaan vähän jännempiä ruokia. Pian koirat pääsivät antamaan näytettä takaoven kautta.

Päivitettiin kynsisaksitilanne ja Lilylle otettiin uutta öljyä, loput ovat palkkaa näytteestä.

Jotenkin ei ole kauhean kova luotto, mutta näillä mennään...

Pienen käännösurakan tuloksena oli, että saimme heppaa ja kengurua. Vähän eksoottisempia vaihtoehtoja.

Miten sitten koirat reagoivat muuten? Nefer vähän tärisi ja ei oikein malttanut antaa näytettä, mutta ei kuulemma ollut silti hankala asiakas. Näyte saatiin otettua ja herkut rupesivat taas maistumaan, olisi varmasti vetäissyt koko kanapussin. Kehuja oikein sateli ja Neferin silmistä erityisesti tykättiin. Itse kyllä huomasi tuosta vinkkelistä toimitusta seuranneena, että eipä se vaavi enää ole kovin vaavi. Aikalailla emoltaan näyttää.

Seti otti lunkisti rupeamalla makaamaan lattialle kun Neferiltä otettiin näytettä ensin. Omalla vuorollaan se seisoi paikallaan nätisti jalkojeni välissä ja näyte otettiin ilman minkäänlaista nykimistä tai protestointia. Vähän kulmien alta katsoi, että mami tämä ei ole kivaa. Sai myös kovasti kehuja hyvästä turkista ja ihmettelyäkin, että pullistelee muille uroksille.

Kotona meinasi olla vähän rankkaa, joten nukkumaanhan nuo menivät kun kävimme vielä pikaisesti päivälenkillä.

Ihmetyttää vain, että missä vaiheessa nuo juoksut ovat nyt menossa. Kirkasta verta ei oikein tule enää ja tuo tyrkyttää nyt itseään aika paljon Setille. Juoksut ovat kuitenkin kestäneet sen päivän vajaa viikon, mutta kai se on taas näitä yksilöllisiä vaihteluita. Itse on kyllä vähän vaan sormi suussa.

Juoksupöksy

Maanantaiaamu sai hämmentyneen käänteen aamulenkin aikana ja sen jälkeen. Tarkoitushan oli, että lenkin jälkeen pakkaamme loput tavarat, siivoamme vähän kotia ja lähdemme ajamaan mökille. Seti kuitenkin käyttäytyi vähän rauhattomasti ja oli koko ajan Neferin pepulla, vähän yritti kuivaharjoitellakin. Tässä vaiheessa alkoi viimeistään herätyskellot soida ja neitokaiselle tehtiin tarkistus. Kyllähän ne juoksut olivat alkaneet. Ei kun ostamaan juoksupöksyt.

Pöksyjä ei tietenkään pystynyt sovittamaan nyt, joten pääsin vain mallailemaan niitä parkkipaikalla ennen ostopäätöstä. Vähän nuo tuntuvat alhaalta pienehköiltä ja ympäriltä taas liian isoilta. No, pysyvätpähän joka tapauksessa jalassa, eikä Neferiäkään haittaa, että sillä on päällään jotain ylimääräistä.

Lemmikkikaupan myyjä katsoi hiukan hassusti kun kyseli, että onko keskikokoinen sheltti (... mikä on keskikokoinen sheltti...) ja neuvoi siinä samalla hämmentyneelle omistajalle, että miten pöksyt laitetaan koiralle. Sai hieman selittää, että mulle se on ensimmäinen narttu, ettei ihan idiootin leimaa jäänyt otsaan. Vähän yllätyksenä nuo juoksut silti alkoivat kun olin jotenkin onnellisesti tuudittautunut siihen vuoden ikään. Olihan tuo vähän jo merkkaillut ("Varmaan jäi vielä rakkoon tavaraa kun oli kiire pupeltamaan nurmee") ja ollut vähän turhan kiinnostunut hajuista. No, eipä mitään, saa vain katsella sitten sterkkauksen ajankohtaa tarkemmin.

Mökille kuitenkin päästiin aikataulussa jäljessä, mutta oli sen arvoista. Näissä maisemissa on kiva lämmitellä saunaa.

Luna pääsi vielä yöllä esittelemään kiipeilytaitojaan. Sen lempipaikka mökillä on joko sängyn alla tai tuon palkin päällä.

Hiekkiksellä

Koska olen kertoillut vähän turhankin usein koirien kuulumisia niin otetaan välillä kissojen puolta tässä eläintarhassa esille. Viimeisimpään Zooplus-tilaukseen kuului tässä taloudessa tähän asti parhaimmaksi koettua hiekkalaatikon täytettä, Tigerino Canada -kissanhiekkaa.

Kuva Zooplussasta

Kaksi kissaa (vaikkakin syövät teollista safkaa) tuottavat yllättävän paljon tuotoksia, joten hiekaksi oli pakko saada jokin, mikä imee pissat ja peittää tuotoksien hajut. Tigerino on lunastanut hyvin lupauksensa, tosin kuten muidenkin kissanhiekkojen kanssa, imuteho laskee kun hiekka altistuu kosteudelle. Esimerkiksi pyykkejä kuivattaessa samassa huoneessa. Joka tapauksessa tämä merkki tulee pysymään meillä hyvinkin pitkään, ellei parempaa löydetä. Postimies kyllä enemmän kiroaa kun tilataan isompi satsi kerralla ja hiekkaahan on se 15 kiloa per pussi.

Taivuin myös tarjouksen houkuttelemana hankkimaan kissoille isomman hiekkalaatikon vanhan lisäksi. Catit Jumbo vaati vähän tuotesijoittelua julmetun ison kokonsa vuoksi, mutta taisi olla vaivan arvoista. Kun olin saanut vessan paikoilleen ja hiekat sisään, hain ensimmäisenä Lilyn tutustumaan uuteen laatikkoon. Se ensin katseli vähän epäillen, että pistetäänkö se matkakoppaan, mutta tajusi nopeasti uuden vessan. Sisällehän se piti mennä korkkaamaan. Seuraavana hain Lunan Lilyn saatua tarpeensa tehtyä, mutta Luna taisi olla enemmän kauhuissaan matkakoppamahdollisuudesta, joten jäi vain kyhjöttämään vessaan.

Kuva Zooplussasta

Kissat jäivät viikonlopuksi keskenään ja N:n veli kävi huolehtimassa tuoreet vedet ja ruoat. Kotiin tullessa päätin siivota hiekkikset ja aloitin vanhemmasta versiosta. Sisällä oli yhdet pissat ja yksi kakkakikkare. Sai siinä hieman raapia päätään kun kurkkasi uuden laatikon sisälle ja sinne oli käyty tekemässä kaikki tarpeet. Mukana oli myös pieniä pissoja, joita ennen ei pahemmin ollut vanhemmassa laatikossa. Hieman surullisen kuuluisaa uutuuden viehätystä?

Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kissanhiekkalaatikkoasioihin. Ruokaan en oikein ole, koska omasta mielestä tuntuu epäreilulta syöttää kissoille teollista kun koirat saavat raakaa. Tähän on syynä Lily, joka oksentaa muun raa'an ruuan paitsi possun suikaleet ja lohen. Lunalle puolestaan maistuu mikä vain ja sille onkin varattu aina omat siipensä, joita saa järsiä silloin tällöin ja loput heitetään koirille. Viimeksi laitoin tarjolle Kennelpakasteen palalihaa, molemmat kissat vetivät sitä tyytyväisinä ja eipä mennyt aikaakaan kun Lily oksensi kaikki pihalle. Sama on toistunut jauhelihan kanssa. Veikkaan, että näillä mennään ja yritän metsästää tuota possua aina tarjouksista, jotta tytötkin saisivat raakaa lihaa. Teolliset muonat on kuitenkin katsottu niin, etteivät sisällä viljaa tai muuta höttöä, vaan ovat proteiinipitoisia. Tämä on kyllä vähentänyt kissojen tuotoksia laatikolla ja kissatkin tykkäävät ruuistaan.

Asiakaspalvelua ja teknisiä ongelmia

Hiljaisempaa eloa on tänne blogin puolelle aiheuttanut harjoittelu, joka alkaa uhkaavasti loppua. On tullut järjesteltyä sekä messuja että avajaisia. Ja tietenkin istuttua tyhjänpanttina yrittäen keksiä hyödyllistä tekemistä. Kuten vaikka eläimille tavaroiden tilaamista. Tällä kertaa se ei vain sujunut yhtä normaalisti kuin yleensä.

Jo se ensinnäkin, että pakettien saamisessa kesti pari viikkoa, alkoi vähän tuskastuttaa, koska postimies ei soita paketin toimittamisesta vaan käy vain ovella. Seuranta on vähän niin ja näin, koska tiedot eivät tallennu aina, jolloin saattaa käydä näitä yllätysluovutuksia. Mutta tässä tilauksessa ensimmäinen paketti saapui alkuviikosta. Kaikki muuten ok, mutta pakkaus oli kärsinyt kuljetuksessa. Kissanhiekkapussit olivat kuitenkin ehjiä, joten kaikki hyvin. Jäimme odottamaan toista pakettia, joka saapui torstaina. N haki paketin postista ja pakettia nostaessa sieltä lähti valumaan jotain. Seuraavana sieltä tipahti yhden tuotteen sinetti.

Tuon verran oli enää jäljellä Luposanin yli kilon pakkauksesta nivelille tarkoitettuja pellettejä. Ei kun reklamoimaan kun postin työntekijät eivät kuulemma oikein osanneet englantia saati sitten saksaa, että paketti olisi lähetetty suoraan takaisin. Sain ensin ehdotuksen, että tuotteen hinnasta korvattaisiin 20 %. Mielestäni se ei nyt tällä kertaa riittänyt (vuosi sitten oli luujauhepurkissa reikä, -40 % hinnasta) ja piti taas vääntää rautalangasta, että saimme 1300 gramman pakkauksesta ehkä 200 grammaa talteen ja sekään ei ole enää kovinkaan hygieenistä (pyörinyt laatikon pohjalla ja muistaakseni tulee lentorahtina, eli kivat kiihdytys- ja jarrutuspakokaasut). Toivoin uutta tuotetta ja sen jälkeen ei kuulunutkaan mitään asiakaspalvelusta. Eilen sain kuitenkin ilmoituksen, että olisin tilannut uuden purkin ja että se on lähetetty. No, selvä homma! Toivottavasti tulee tällä kertaa ehjänä perille. En tykkää hirveästi lähettää palautetta.

Teknisiä ongelmia on taas aiheuttanut se, että SkyDrive päätti poistaa kaikki valokuvat ja tiedostot synkronoinnista. Kiva kiitti. No, tuleepahan tehtyä varmuuskopioita vähän mihin sattuu nyt eikä luota vain siihen ohjelmaan.

Joka tapauksessa lähdimme lomailemaan ensin maalle ja maanantaina suuntaamme mökille. Sunnuntaina tulee vielä pikainen piipahdus kotona Setin hieronnan tiimoilta. Koitamme ladata akkuja kuten eräs pieni takajalaton shetlantilainen.

Ruokakupilla

Olen joskus ehkä maininnut, että Neferillä on 70-kiloisen koiran ruokahalu ja Neferin mielestä hänen pitäisi saada ainakin kymmenkertaiset määrät ruokaa. Ruokintarituaaleihin siis Neferillä kuuluu ensin keittiössä parveileminen kun ruokaa punnitaan ja siihen lisätään lisukkeet. Sen jälkeen Nefer kyttää pöydän alta kun Seti saa ensin ruoan ja meistä jompi kumpi lähtee Neferin ruokapaikalle kuppi kädessä. Tässä vaiheessa Neferille tulee kiire. Pitää olla ruokintapaikalla ennen mamia/isiä ja matkalla pitää suorittaa muutama piruetti. Ennen ruokakupin laittamista lattialle Nefer käsketään istumaan ja odottamaan. Kuppi lasketaan maahan ja ruoan antaja ottaa pari askelta taaksepäin. Ilme on siinä vaiheessa vastaava:

Yleensä pää nousee hiljalleen ja Nefer tuijottaa järkyttyneellä ilmeellä, että hänen ruokansa tullaan kuitenkin kohta syömään ja hän joutuu odottamaan. Parhaimmillaan tähän kallistuvaan päähän liittyy myös tassun nostoa ja lisää järkyttynyttä ilmettä. Luvan saatuaan annos katoaa noin viidessä sekunnissa. Luissa menee ehkä 15 sekuntia.

Välillä hämmentää, koska olen Setin kanssa tottunut siihen, että ruoan kanssa saa tapella, jotta se syödään. Nykyään Setilläkin on vähän turhankin hyvä ruokahalu, se on esimerkiksi aloittanut kerjäämään juustoa kun teemme aamupalaa. Saa nähdä, että tasaantuuko tuo ruokahalu koskaan. Molemmat koirat kuitenkin voivat hyvin näin ja molemmilla tuntuu kylkiluut sekä selkäranka tunnusteltaessa.

Ps. Ovessa näkyvät raapimajäljet eivät ole meidän koirien tekosia. Vuokra-asunnot.