Vierähti taas tovi

... ainakin viimeisimmästä päivityksestä. Pääsiäisen loma hujahti ihan liian nopeasti ja arkeen on palattu. Opinnäytetyö on viety tarkastukseen ja sen puuttuvista osista stressattu (sekä siitä, että sähköposteihini ei vastata). Mutta siitä viis.

Pääsiäinen vietettiin maalla N:n vanhempien luona ja samalla juhlistettiin perjantaina 18. päivä sitä, että Nefer haettiin vuosi takaperin kotiin sinä päivänä. Lauantaina lenkkeiltiin viiden kilometrin lenkki ja annettiin koirien ihmetellä 80+ km/h ohi sujahtelevia autoja. Nefer oli hyvin lunkisti, Setiä ihmetytti enemmän. Sunnuntaina palattiin kotiin hoitamaan muutamia asioita, jotta maanantaina pystyttiin vain lojumaan ja ottamaan kaikki irti lomapäivästä.

Nyt viikolla olen täyttänyt pakastinta koirien ruoilla ja tehnyt sitä surullisen kuuluisaa opinnäytetyötä. Olen jo ihan kypsä siihen. Samoin opponointiin tai sen puutteeseen. No onneksi tässä on vielä aikaa valmistua ennen opettajien kesälomia.

Hämmennys oli kohtalainen kun toinen paketti ruuista ei ollutkaan pakattu vakuumiin. Onneksi tuota pussittamista on jo harjoiteltu ja pienemmät litran pussit olivat passelit kalkkunalle. Koirat saivatkin siivota pahvilaatikon kierrätyskuntoon:

Viikolla illat ja viikonloput meillä menee pidemmälti näin. Kissoja saa hätistellä näytön edestä ja koira röhnöttää sylissä tai toinen tunkee lelua syliin.

Nyt viikonloppuna pyörähdetään päiväsittäin maalla käymässä ja laitellaan omaa pihaa kuntoon. Jos sen saisi jo sellaiseksi, että voisi aitaa ruveta tekemään.

Tassujen huoltopäivä

Meillä oli tänään aamusta koirien tassujen huoltoa kun kyllästyin siihen, että koirat kantavat kaiken hiekan mukanaan sisälle. Samalla myös lyhennettiin Setin kynsiä kun Neferin kynnet leikkasin jo pari päivää sitten. Seti ei edelleenkään oikein kummastakaan toimenpiteestä välitä, eikä suosti menemään makuulle siksi aikaa, joten sai seistä ja täristä. Ilo pääsi irti kun homma oli valmis. Nefer puolestaan köllötteli tyytyväisenä sylissä, vähän örisi kun pyöritin sitä siinä ja tutkaili kasvavaa karvakasaa.

Valmista tuli

Sanotaanko, että onneksi on N:n vuoro imuroida. Ehkä voisin siivouksen aikana pestä koirien tassut kun en tajunnut sitä ennen karvojen leikkaamista tehdä.

Vitamiineista ja muuta elämää

Tuli illalla laskettua Setin ja Neferin ADE-vitamiinien tarpeet sekä tällä kertaa kirjattua ne ylöskin. Ennen olen vain pikaisesti ne laskenut ja katsonut purkin kyljestä, että ne ovat nyt jotain sinne päin. Laskutoimituksien perusteella kuitenkin näytti, että meillä jää A-vitamiini suht vajaaksi ja silloin kun koirien ruokaan on sekoitettu maksaa niin sitä tulee yli tarpeen. Yllättäen, koska esim. naudan maksan päiväannos näyttäisi olevan noille yhteensä 2,6 g. Otettiin Mölleriä paikkailemaan tuota A-vitamiinia ja jätetään sen A-vitamiinillinen versio vähemmälle kun laitetaan koirien ruokaan maksaa. Ruoasta saatava A-vitamiini on laskettu "vähän sinne päin"-mentaliteetilla, koska ei noista tarkkoja lukuja ota kukaan selvää kun valmistaja ei niitä tarjoa ja Finelissä löytyy ihmissapuskoiden arvot.

Melkein siistiä jälkeä ja laskuvirheitä

A-vitamiinin lisäksi hankin Setille magnesiumia. Sen lihakset tuntuu jumittavan nyt vähän turhan paljon kun lenkkeillessä on kiristetty tahtia ja sisällä on heitelty leluja enemmän. Harmi kyllä, että se tilaus saapui vasta tänään, kun pahimmat jumit tuntuvat olevan takana päin. Ainakin Seti venyttelee itse enemmän.

Kunhan Luposan loppuu niin sen tilalle ostetaan C-vitamiinia, mikä ehkä toimisi lihasrelaksanttina tai vaihtoehtoisesti ulostuslääkkeenä. Luposanista tuli yhden keskustelun perusteella aika turha lisä ja lohiöljy, merilevä sekä C-vitamiini ajaa saman asian. Säästyypähän rahaa.

Löysin myös vanhoja sanomalehdestä leikattuja sarjiksia. Pääsivät heti esille kaikkien kissa- ja Muumi-magneettien joukkoon.

Jääkaapin arkistojen aarteita

Aarteita osa 2

Kissojen ruokahalu on vähän mitä sattuu. Ensin syödään hyvin ja sitten melkein paastotaan. Toissapäivänä ahmivat kypsää seitiä, eilen söivät hyvällä ruokahalulla kanaa ja tänään broilerin sydän oli Lunan mielestä ihan ok. Lily kävi tarkastamassa kupin ja totesi, ettei ole syötävää. Selvä.

"No olevinaan tässä syön"

"Oikeesti en syöny mitään ja vaan hengaan"

Lunalle ja Neferille on muodostunut hauska tapa seurata minua vessaan aamuisin. Luna nuoleskelee käsisuihkun muoviosia, pyörii matolla ja käy puskemassa jalkoja. Nefer ruttaa vessan maton, örisee rapsutuksia haluten ja välillä käy haistelemassa Lunaa. Kun vessan ovi aukeaa niin molemmat singahtavat suoraan olohuoneeseen, Luna huonekasvien luokse ja Nefer Setin luokse. Lunan saadessa lähdöt senkin päältä käy Nefer vielä härkkimässä sitä saaden ajoittain Lunalta nenilleen.

Aamupalan jälkeen oli kiva köllötellä

Koirien osalta aamupalan jälkeen minusta tuntuu, että minulle yritetään vihjailla jotain.

Seti on näistä sinnikkäin. Nefer luovuttaa helpommin ja keksii itselleen muuta tekemistä. Esimerkiksi köyden heittelyä ympäri kämppää.

"No en ois halunnukaa leikkii"

En välillä usko miten huono tuuri elektroniikan suhteen minulla on. Nyt oikeastaan vikana on se, että Apple on todennut, että mikkiliitäntä on turha asia. No, hankin ulkoisen äänikortin. Se toimii kaksi päivää ja nyt sillä pystyy sitten heittämään vesilintua. Pitäisi päästä palauttamaan se ja tilasin toisesta paikasta uuden. Josko se toimisi, koska iMacin sisäinen mikki ei ole mikään... no, paras. Lisäksi hankkimani uusi näppis ei toimi Macin puolella, mutta Windowsissa se pelittää hyvin. Enpä olisi varmaan halunnutkaan käyttää vain yhtä näppistä, kaksi on ihan jees hei! Pystyn tuolla toisella säätämään vain koneen ääniä kun teen opparia Macin puolella. Multitaskaamista.

Nirsokausi

Meillä nirsoilu tuntuu esiintyvän kausittain kissojen kanssa. Broilerin sydän on pahaa, kivipiira menettelee ja broilerin file on ehkä parasta noista paloina annettavista lihoista. Katkarapujen katoamisprosenttia taitaa olla turha edes mainita. Kanamössö häviää kupeista myös aika vikkelään, mutta tänäaamuna sain kaapia n. 80 g kissojen ruokaa koirien ruokakippoihin kun ei maistunut. Eilen aamulla saivat sydämiä ja siitä alkoikin sitten koko päivän kestänyt nirsoilu.

Kanamössö oli vielä viikko sitten suurta herkkua

Aamulla saivat broilerin filettä, mutta jäivät hetkeksi kuikuilemaan, että josko olisi parempaa tulossa. Ei ollut, niin Luna tyhjensi kuppinsa. Lilyllä alkoi jo pahoinvointi ja kohta tulikin tyhjän mahan oksennus. Sen jälkeen ruoka alkoi maistua, mutta vain niin, että sen ruokakupista piti pistää Lunan tyhjään kuppiin broilerin palasia vähän kerrallaan. Söi tuo varmaan 10 sormenpään kokoista palaa, eli ihan ok ekalla kerralla kupilla. Kupissa kuitenkin odottaisi vielä yli puolet ennen kuin Luna käy ne vetäisemässä parempiin suihin.

Slurps

Välillä tuota saa kyllä ihmetellä kissojen kanssa kun koirat syövät mitä tahansa kuppiin laittaa. Ajoittain koirien lihat tuntuvat omaan nenään vähän turhan aromaattisilta lisineen, että itseltä meinaa oksennus lentää. Koirat tykkäävät vaan.

Nälkäkurjet ihmettelemässä