Töissä on useimmiten erittäin hauskaa, mutta lähiaikoina siellä on tullut odoteltua, että tunnit tulevat täyteen ja pääsee kotiin. Tämä saattaa ajoittain kiristää hermoja ja se ärsyyntyminen on hyvä purkaa pyöräilyyn. Ainakin silloin, kun joku ihana ihminen on päättänyt käyttää pyöräni koria roskiksena. Seuraavaksi samalla parin kilometrin pyöräilyllä palaa hermo sekä autoilijoihin että jalankulkijoihin. Kyllä, autoilija, sinä väistät. Oli sitten miten iso ruuhka-aika, mutta sinä väistät kun tulet parkkipaikalta kolmion takaa. Samoin sinä ihana jalankulkija, joka seilaat pyörätiellä kun vieressä olisi sinulle tilaa ihan jalankulkijoiden puolella. Olisi myös kiva tietää sinä, joka et osaa käyttää vilkkua, että minne olet menossa ja jos olet menossa, niin menisit etkä arpoisi paria minuuttia siellä risteyksessä.
Kotona onneksi odottaa iloinen vastaanottokomitea ja voin ottaa mallia sen nuorimman rentoutumiskikoista.
Neferin taidonnäyte. Tällainen oikaisu sohvalle ei vain ikinä onnistu, koska siinä on aina joku kissa tai koira vieden puolet sohvasta ja jos satut osumaan tyhjälle sohvalle niin yhtäkkiä sinulla on paljon seuraa.
Ihmisystävällisin vaihtoehto on istua tietokonetuolilla ja pelata pleikkaria. Nefer saattaa kyllä sosialisoida sylin, mutta se ei hirveästi haittaa.
Mami on ansainnut piparminttuteensä Pasila-mukista ja saa sekoittaa hunajan Nuuskis-lusikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti