26.3.2014

Virallinen valvoja

Blogi on hieman hiljentynyt paineenalaisen omistajan käsissä. Tarkoituksena kun olisi valmistua vielä keväällä insinööriksi niin opinnäytetyötä kyhätään kasaan aikamoisella vauhdilla. Se pitäisi palauttaa kuukauden päästä ensimmäisen tarkastukseen ja siitä vielä hieman jatkaa eteenpäin. Paniikki meinaa vaan iskeä, samoin ovella kolkuttelee stressi ja väsymys kun "apua en osaa enkä halua opetella uutta". Hohhoijaa.

Mutta onneksi opparillani on virallinen valvoja. Se tosin yrittää välillä hieman häiritä ja viedä keskittymisen muualle.


Olen kyllä tavattoman ylpeä itsestäni kun pitkäkestoisin ja pientä näpertelyä vaativa osuus on pian valmis. Seuraavaksi joutuukin keskittymään siihen uuden opetteluun, mutta olen onneksi kasannut sellaisen taustamateriaalin, että jos ei onnistu niin ihme pitää olla. Tosin jos se ei onnistu, niin voihan siitäkin kirjoittaa ja valmistua pois tästä koulusta. Opettavaista, ihme kyllä.

Zooplussan tilaus saapui eilen tuoden mukanaan kissanhiekkaa, lohiöljyä, kissanmallasta ja kissojen valjaat. Edelliset ovat hukkuneet jonnekin (ihanat nahkaiset, sapettaa) ja halutaan kuitenkin käydä Lilyn kanssa pihalla. Se yrittääkin livahtaa jo oven raosta kun mennään tai tullaan koirien kanssa.

Kissoille on muu ruoka maistunut paitsi broilerin sydämet. On niitäkin ihme kyllä sitten syöty kun on tarpeeksi nälkä. Molemmat kissat tekevät nykyään myös kerran päivässä isomman hädän, mikä on edistystä siihen 2-3 päivän väliin. Koirien mahat toimivat hyvin kun kasvissose vaihdettiin pellavansiemenrouhepuuroon pariin kertaan viikossa. Koirien laihiskin tuntuu jo nälkäkurkeiluna ja paremmin tuntuvina kylkiluina.

18.3.2014

Rokotus ja hammaskiven poisto

Kurvattiin eläinlääkärin pihaan puolen päivän tienoilla. Lily oli osoittanut jo automatkalla vastalauseensa pissaamalla laatikkoon. Nefer taas luuli, että lähdetään pidemmälle reissulle, joten asettui nukkumaan. Takakontista pilkisti hämmentynyt keräkoira pihalla ja oli jopa vähän innoissaan erilaisesta paikasta.

Vastaanotolla aloitettiin Lilystä. Kaikki oli kunnossa terveystarkistuksen osalta, joten rauhoitusaine voitiin laittaa vaikuttamaan. Lily säpsähti aika voimakkaasti piikin mennessä ihon alle ja lääkäri säikähti sitä. Kissa pääsi takaisin koppaan ja vein kopan N:lle aulaan ottaen samalla Neferin mukaan. Nefer oli sitä mieltä, että toimenpidepöytä on huono juttu. Yritti koko ajan siltä alas ja sain vähän taiteilla sen kanssa, että Neferille saatiin tehtyä tarkastus. Ainoa nootti tuli painosta, pari kiloa pitäisi kuulemma pudottaa. No, vaihdeltiinkin lihoja jo vähärasvaisempiin, eli on se ainakin aloitettu. Nefer hyppäsi ihan oma-aloitteisesti pöydältä alas hoitajan ja lääkärin kauhistukseksi. Siitä saatiinkin juosta aulaan kun siellä kuului kakomisääniä: rauhoitusaine rupesi oksettamaan Lilyä ja ulos tulikin karvapallo, mitä se yritti ilmeisesti oksentaa jo aamulla (herättäen meidät 5.30 kun herätys on 6.00, kiitti). Siivoiltiin oksennuksia ja meidät ohjeistettiin käymään välillä kotona kun halusivat seurata kissan heräilyä toimenpiteen jälkeen.


Poikkesimme paluumatkalla kauppaan kun Nefer oksensi häkkiinsä. N haki vähän siivousvälineitä ja itse käytin Neferin tarpeilla. Muuten Nefer oli ihan normaali leikkisä itsensä päivälenkillä ja kotiin tullessa oli jo aika väsynyt. Lähdettiin siis hakemaan Lily kotiin kun Neferillä näytti olevan kaikki ok.


Eläinlääkärillä oli vielä tainnoksissa oleva kissa. Hammaskivet oli putsailtu pois ja ruvettiin katsomaan ihoa. Allergiaan viittaavaa reagointia ei näkynyt eikä mitään merkkejä ulkoloisista. Ehdotti, että voitaisiin kokeilla joitain raksuja, mutta en oikein pitänyt ajatuksesta kun olin jo saanut eliminoitua kissan ruokavalion sille sopivaksi. Saatiin siis kehotus ostaa Feliway-haihdutin, jos tuo onkin stressiperäistä, sekä välttämään possua, jos se reagointia aiheuttaa. Ei tarvitse kuulemma lisätä öljyn määrää ja sinkki oli hänenkin mielestään hyvä lisä. Mentiinkin eläinkauppaan saman tien ostamaan haihdutinta, harmitti vähän kun olin kerennyt jo pistää Zooplussan tilauksen ja sieltä tuo olisi ollut paljon halvempi.


Nyt kotona Lily on lähinnä nukkunut. Yhdesti siirtyi vessaan pissalle ja oksentamaan, mutta jäi kyljelleen makaamaan sinne. Putsattiin enimmät kissaan tarrautuneet hiekat pois ja pistettiin takaisin kantokoppaan. Seuraavaksi se liikuskeli sänkyyn ja oksensi sinne. Nyt on vähän liikuskellut huojuen ja jäänyt aina johonkin "hyvään" paikkaan kököttelemään. Onkohan nuo oksennukset vielä peruja rauhoitusaineesta vai tyhjää mahaa? Toki se voi voida myös pahoin tuosta aineesta, mitä hampaissa vielä on. Kyllä tuon pitäisi tuosta toeta vielä iltaan mennessä, sillä vaan oli ilmeisesti vähän kovaotteisesti rapsuteltu kun muutama kohta ikenestä oli verinen. Onneksi parantuu nopeasti.


13.3.2014

Kun kissa ei ole normaali itsensä

Koko tapahtumaketju lähti liikkeelle sunnuntaisen matolääkityksen myötä. Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, Lily ei ottanut oikein hyvällä tuota lääkitystä. Sen jälkeen meillä on ollut vaisu ja väsynyt kissa. Maanantaina käytiin taas läpi ummetusepisodi sen kanssa ja ainakin se ummetus helpotti maanantain ja tiistain välisenä yönä parafiiniöljyn voimin. Lily on kuitenkin jatkanut ylenmääräistä peppunsa pesua, närppii ruokaa enemmän ja nukkuu käytännössä koko ajan. Uudet lelut ja kissanminttusuihke käytiin hakemassa, mutta leluista ainoastaan yksi kiinnosti sen verran, että voi pari kertaa kieriä kyljellään sen perässä ja ruveta sitten nukkumaan. Myös ainoastaan makupalojen (Thriven kuivattu katkarapu) perään voi loikata niin, että tulee edes vähän liikettä. Nutri Plus tuntuu olevan ainoa oikea syötävä, mitä annettaessa meinataan sormetkin syödä.

Tänään tuo on nyt vähän ehkä pakotettu olemaan hereillä. Kannoin sen tylysti sängystä pois nukkumasta aamupalapöytään ja siitä lähtien se on hengaillut meidän seurassa, ensin N:n sylissä ja nyt minun. On jäänyt mietityttämään, että aiheuttiko matolääke tuon koko sattumusten summan, koska pakkausselosteessa lukee ainakin seuraavaa: "Mahasuolikanavan oireet voivat johtua kuolevien matojen tuottamista vieraista proteiineista."

Meillä on käytännössä aina ollut matolääkkeenä kissoille Axilur, niin voisiko olla, että matokanta on tullut sille resistentiksi ja nyt uusi lääke sai tukalat paikat aikaan. En ole kyllä ikinä löytänyt kissojen ulosteesta mitään matoihin viittaavaa, en edes nyt madotuksen jälkeen.

Toisaalta tulee tähän toinenkin syy mieleen ja yksi hyväksymisen paikka. Lily täyttää kuitenkin tänä vuonna 10 vuotta, eli luultavasti myös vanhuus rupeaa painamaan. Sekä Lilyn emo että emonemo ovat lähteneet sateenkaarisilloille 12-vuotiaina, mutta syytä en tähän tiedä. Haluaisin kyllä pitää tuon birman luonamme mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman terveenä. Lily vain tekee siitä hieman vaikeaa kun kaikki oireilu on niin epämääräistä.

No, syteen tai saveen, ummetuksen ehkäisemiseksi tuplattiin psylliumin määrä tuossa kanamössössä ja lisätään enemmän nestettä ruokaan. Muuhun ruokaan lisätäänkin jo psylliumia, joten niissä sitä ei tarvinnut nostaa kun ei se liika kuitukaan ole hyväksi. Yritetään leikittää enemmän, mutta se menee ihan Lilyn kiinnostuksen mukaan. Pitäisi varmaan etsiä vielä eläinkaupasta jotain naruleluja tai tehdä itse, ne tuntuvat kiinnostavan eniten nykyään. Eläinlääkärille päästään ensi viikon tiistaina, putsaavat Lilyn hampaat ja katsovat vähän turkkia ja ihoa. Voisi ottaa myös puheeksi tuon matolääke-ummetushomman.

9.3.2014

Herkkupäivä

... tai sitten ei? Tämän päivän aktiviteettihan oli talon eläinten suosikkihetki: matolääkitys.


Aloitettiin Neferistä. Ensin punnittiin. 8-kiloinen keijukainenhan se siinä. Canexia sopivasti siis ääntä kohti. Nefer oli vähän epäileväinen kellertävästä luikerosta lautasella, joten pitihän se lopulta tunkea sen kitalakeen/kieleen. Hyvin meni alas.

"Kuolin, antakee lisää kananakkia niin herään"

Seti oli seuraavana vuorossa: 26,7-kiloinen jössikkä tuli puntarilta alas. Allekirjoittaneen silmät levisivät, oli kyllä laihari paikallaan ja on edelleenkin. Ehkä pitäisi käydä vaan pidempiä lenkkejä vielä kun ruoka on vähennetty siihen 400 grammaan päivässä. Seti saikin loput Canexit eikä tuntunut maistuvan sillekään. Vähän pidemmän kaavan ja isomman vastustelun sietämisen kautta sai tämän suorittaa kun vertaa Neferin "suu auki ja lääkettä kitaan"-taktiikkaa.

"Kananakkia kiitos niin herään kuolleista ps huomatkaa hemaisevat Canex-huuleni"

Siirryttiin Lilyyn. 3,1 kg. Tyttöhän on laihtunut muutaman sata grammaa, vaikka ei ole todellakaan ollut tarkoitus. Ilmeisesti teollisruoka-ajan pöhötykset lähteneet, koska kissa on muutenkin kiinteytynyt todella paljon. Noh, 3/4 tablettia (puolikas ja 1/4) suuta kohti. Armoton vastustelu, luikertelu, vähän rääkyminenkin ja lääkkeen kalvon vaahdottaminen alkoi kun vanhalla taktiikalla heitti lääkkeet nieluun. No, sentään tämä lääkitys hoituu kerta-annostuksella. Axilurin kanssa ollaan tapeltu aina kolme päivää minun heittäessä enemmän tai vähemmän hanskat tiskiin.

Vähän jo rauhoittuneena sekä kuolat pois pyyhittynä

Pahnan pohjimmaiseksi otettiin Luna. Sekin oli laihtunut, painoa oli 3,9 kg. Mitä aikaisemmin muistan niin Luna on painanut 4,5 kg. Toisaalta Luna on nyt hetken paastonnut ja leikkinyt bulimikkoa, eli ei saata olla ihan koko totuus kissan painosta. No joka tapauksessa Luna sai loput matolääkkeet, koska Lilyn 1/4 tabletin annostelu ei mennyt ihan tasan puoliksi, eli hieman isomman annoksen sai kuin ohjeessa oli. Heitin kokonaisen tabletin Lunan suuhun ja jäin odottamaan. Kissa katseli vähän hölmistyneenä kun odotin isompaa rimpuilua ja "en varmaan syö lääkkeitä hyi"-olemusta. Heitin lopun tabletinraadon sen kitaan ja yhtä nätisti nielaisi senkin.

"Heijastus?"

Hassua kyllä, että vaikka välillä Lunan kanssa on vähän vaikeaa niin onneksi sentään yksi asia on helppoa. Tätä on kyllä taidettu harjoitella tässä jonkin aikaa Multicatien muodossa. Luna söi ennen ne ihan itse namina, lohiöljyn tultua kuvioihin vitamiinipilleri on pitänyt pakkosyöttää. Lilylle se nyt on aina pitänyt pakkosyöttää ja enemmän vastustelua senkin suhteen tulee. Tilannetta ei helpottanut yhtään sinkki, mutta ihan nätisti sekin menee alas. Nyt sentään laajensin jo jauheisiin noissa lisissä kun apteekista lähti mukaan kalkkia ja D-vitamiinia. Halusin siis poistaa Lilyn ruokavaliosta muun eläinperäisen kuin lohen ja kanan, joten lisäkalkkina toimineen luujauheen (naudanluista jauhettu) piti jäädä vain koirien valikoimaan. Raakamössöön sekoitettuna maistuu molemmille.


Vähän jännäillään, että meneekö mahat miten sekaisin ja päästäänkö täällä siivoilemaan. Ovat nuo ainakin Axilurin sietäneet hyvin, mutta uusista valmisteista ei taas tiedä. Sormet ristissä siis.

Sokerina pohjalla naistenpäivän kukkanen ja Neferin sekä Lilyn herkkä "pylly vasten pyllyä"-kuva. Ja ei, meillä ei oikeastaan tapahdu ihmeempiä. Yritän tällä viikolla muistaa varata eläinlääkäriin ajan Neferin 1-vuotisrokotukseen ja Lilyn hammasputsaukseen.