Barffiruokaa kahdelle piskille

Koska karvalapset eivät hirveästi pysty metsästämään kaupunkioloissa omia ruokiaan, on emännän ja isännän autettava tässä ruokaan liittyvässä probleemassa. Ruoka koostui tällä kertaa seuraavista aineksista.

Vasemmalta oikealle:

• Lampaan sisäelinseos n. 250 g
• Naudan maha 500 g
• Nauta-sikajauheliha 1000 g
• Kasvissose 500 g
• (2 kananmunaa)

Lopputulema näyttikin sitten tältä. Keksin lisätä siihen vielä kaksi kananmunaa lisätäkseni ravintoaineita ja monipuolisuutta. Fineli onkin nykyään yksi lempiosoitteistani koiranruokaan liittyen. Olen sieltä käynyt tarkastamassa, että koirat saavat tasapuolisesti kaikkia vitamiineja ja hivenaineita. Kalkkilisää nuo eivät ole nyt kaivanneet, lihaisia luita ovat syöneet sen verran ja tuossa naudan mahassakin on kalkki- ja fosforisuhteet hyvät. E-vitamiini tuhoutuu pakastettaessa, joten sitä tulee ihan tavallisesta rypsiöljystä ja merileväjauheesta lisänä (en edelleenkään jaksa ymmärtää sitä vaivaa, minkä kasvissoseiden tekijät tekevät kun lisäävät öljyt pakastukseen menossa oleviin pötköihin).

Naudan mahaa lisäämme nykyään osittain vain sen takia, että Seti rupesi nirsoilemaan pelkästä jauheliha-kasvissoseesta. Se on saanut joskus aikaisemmin naudan mahapullia, joista ilmeisesti jäi hyvä maku suuhun kun vahingossa ostettu jauhettu maha katosi saman tien kitaan kun sen sekoitti normaaliin ruoka-annokseen. Sisäelinseos on aika uusi juttu meillä ja testin perusteella näytti toimivan tämä piilottaminen. Yleensä Seti on nirsoillut tuoreista sisäelimistä, kuivat ovat maistuneet palkatessa. Nyt tuosta 2250 gramman satsista se oma päivän toisen ruoka-aterian osuus upposi. Nefer nyt söisi vaikka pieniä kiviä, joten jännityksellä odotamme jauhetun poron tarjoamista. Se ei tuntunut iskevän pentuihin sitten ollenkaan kasvattajan luona.

Koirat siis saavat huomenna vielä samasta satsista safkaa, loput annostelimme ja pakastimme myöhempää käyttöä varten. Ikean rasiat ovat mahtavia noihin tarkoituksiin, siihen mahtuu isommalle koiralle annos ja pennulle pari pienempää.

Grillibileet

Tähän aikaan vuodesta mönkivät opiskelijat riehumaan tavallista enemmän, itse suuntasimme opiskelijajärjestön perinteisiin grillibileisiin. Tosin kun saimme haalarit niskaan ja koirat autolle niin alkoi satamaan. Tietysti. Onneksi grillipaikasta löytyi myös katos, jonka alla grillailu jatkui.

"Täällä tuoksuu... ruoka!"

"Tonne se meni!"

"Antakeeeeeeeeee!"

Setille keppiä

Eilen illalla ihmettelin, että miten pentu on noin hiljaa. Jos se on hiljaa niin se on varmasti pahan teossa. Sitten löysinkin tällaisen lapsen selkäni takaa.

Ehkä se ei aina ole siis pähkäilemässä, mitä tihutöitä tekisi seuraavaksi.

Koiranpentua ja kulttuuria

Eilinen oli kyllä kokonaisuudessaan onnistunut päivä. Oli hyvää ruokaa ja juomaa, seura mitä erinomaisinta ja päivän esiintyjät vireessä.

Nefer ja Seti olivat jo hetken riehuneet ennen kuin N:n vanhemmat saapuivat, joten väsähti sitten aika nopeasti. Nukkui kuitenkin pätkissä ja heräsi välillä käymään kiertelemässä. Yllätykseksi nukkui myös syömisen ajan, joten ei ollut nälkäistä koiranpentua kurkottamassa pizzalaatikolle. Vanha tekijä kuitenkin Nefer on jo noissa vierailuissa, sylissä viihdytään hetki ja sitten pitää päästä leikkimään. Setillä oli enemmän ongelmia hillitä itseään (herne pyöri julmetusti) ja pääsikin kerran rauhoittumaan parvekkeelle.

Jätimme koirat konsertin ajaksi eroon toisistaan. Nefer oli onneksi väsynyt ja menikin suoraan nukkumaan niin pääsi hyvillä mielin lähtemään. Tapansa mukaan konsertti oli enemmän kuin mahtava, tosin jäin kaipailemaan muutamaa kappaletta. Ehkä seuraavilla keikoilla sitten.

Kotiin palatessa arveltiin, että saattaa löytyä jotain tarpeita sanomalehdeltä. Eipä näkynyt, joten äkkiä koiran kanssa ulos. Oli kuitenkin vähän innostunut pentu kun äiti ja isi tuli kotiin, joten muutamalta pisaralta ilopissaa ei vältytty. Ulos tuli sitten hyvin pitkä lorotus. Lenkitettiin molemmat koiruudet, saivat ruoat ja riehutin hetken Neferiä, että se nukkuisi yöllä.

Saatiinkin onneksi nukkua puoli seitsemään ilman keskeytyksiä. Tämä alkaa olla jo ennätys. Luna oli herättänyt Neferin ja pikku riiviö oli tietenkin seurannut kissaa makuuhuoneen portin eteen. Sieltä sitten tuijotteli tuima katse, että nyt ruokaa ja sassiin.

Tänään ollaankin sitten pidetty linjoista huolta lenkkeilemällä ja mättämällä ylijäänyttä juustokakkua. Nefer olisi myös ehdottomasti halunnut osansa soijabolognesesta ja kyseisestä juustokakusta. Sai tyytyä kuitenkin Muschin liha-ateriaan. Sen saa kyllä hyvin ruoalla motivoitua: olen opettanut sitä istumaan ennen kuin saa ruoan nenän eteen. Myös istu-käsky alkaa olla hallussa ja tästä jatketaan komennolla maahan. Luokse tulee nimeltä kutsuttaessa ja viheltäessä. Pihvitikusta leikattavat nannapalaset pitävät kyllä huolta, että koira oppii motivoitumaan.

Lopuksi pieni kuvakertomus eläinten keskeisistä suhteista:

Rakkaus

Insinööri(opiskelija) asentaa

Kiukuttelin tarpeeksi kauan epävakaasti toimivan kolme vuotta vanhan kertaakaan uudelleen asennetun Windows-koneen kanssa päätin tarttua eilen siihen mahdollisuuteen, että koulun kautta saa ilmaisen käyttöjärjestelmän. Vanha isän jäljiltä ollut käyttöjärjestelmä pääsi formatointiin ja N asensi uudelleen Win 7:n. Itsehän hääräsin keittiössä puunaamassa ja valmistelemassa ensimmäisiä pentukatselijoita varten tarjottavaa.

Pari päivitystä uudelleen asennuksen jälkeen (ja ihanaisen Paavon blogin kyyläämistä)

Karpalojuustokakku

Koiraa kiinnostaa osa 1

Koiraa kiinnostaa osa 2

Nukuimme myös ensimmäisen kerran keskeytyksettä kuuteen. Tai ainakin minä heräsin siihen, että Lily pyöritteli pyllyään pentua blokkaavan sängynaluslaatikon päällä. Tähän taisi olla syynä, että uskalsimme ensimmäistä kertaa jättää koirat kaksistaan yöksi samaan tilaan. Oli mahtava ratkaisu, tosin Nefer oli pissinyt keskelle käytävää. "Oho".

Tänään siis N:n vanhemmat saapuvat pentuvastaanotolle, suunnitelmissa tilata Dennisistä pizzat ja jälkkäriksi tuo juustokakku. Siitä sitten siirrytään kuuntelemaan ja katselemaan konsertti/show.

Millaisia elukoita täällä asuu

Haluaisin valottaa tarkemmin sitä, että millaisia nelijalkaisia meillä (todellisuudessa) asuu. Aloitetaan nuorimmasta.

Nefer. Shetlanninriiviökoira. Ei kun siis lammaskoira. Lempiniminä Riiviö ja Riehu-Irmeli. Pirpanaksi myös häntä haukutaan. On sitä on myös sanottu shetlanninlammaskissaksi. Lempipuremiskohteita ovat lelut, lahkeet, kädet, pissapaperit ja luut. Ilkitöiksi täällä on katsottu muutama pissaaminen ja kakkaaminen keittiöön Setin ruoka-alustalle (?!) ja kakkiminen kissapuun juurelle. Ilmeisesti tällä haluttiin osoittaa haiseva vastalause kun itse ei päässytkään kiipeämään puuhun.

Herkkupeppu, Peppu-Stina, Sepsutin ja apina. Myös Sepsuliisa ja sen variaatiot kuuluvat yleiseen nimittelyyn. Olemme todenneet, että Setillä on aivojen tilalla joko herne tai kaksi aivosolua. Kun Setin päätä taputtaa, hankaavat nämä kaksi aivosolua yhteen ja koira saa mielihyvää. Herne taas on vieraiden läsnäollessa ja ulkona käydessä. Erityisesti Seti rakastaa N:n isää sekä omaa isääni. Isäni kanssa Seti pääsee aina ulos riehumaan ja juoksemaan kepin perässä. N:n isä suo Setille paljon huomiota ja ajoittain Seti saakin putsata korvat.

Pönttö, Bönthöö, Lunttu, Luna. Tämä kaveri aloittaa huutorallinsa silloin kun ollaan menossa nukkumaan ja kiusaa eri koiria sillä, että asettuu näkyville ja ulottuville, mutta antaa tassusta lähestyttäessä. Luna ei pidäkään hirveämmin hellyyksistä ja harjauksista, koska neiti on katu-uskottava kulmien kuningatar. Niinkin uskottava, että neiti on pudonnut parvekkeelta päälleen. Ehkä muutama palikka meni paikoilleen.

Lilde, Panderoosa, Prinsessa, Pikku Kisu, Lily. Vaikka Lily on laumamme vanhin, on se silti pienin kaveri. Lily vaatii ajoittain katkarapuja ja päivittäin tuoreesti lypsettyä vettä. Toisin sanoen vessan oven takaa kuuluu sydäntä särkevä kissan mouruaminen, jos Hänen Korkeutensa ei pääse mukaan juomaan. Iltaisin taas alkaa Lunan metsästys, jolloin molemmat kissat päästävät erinäisiä "kurrrrr!"-äännähdyksiä ja sitten rallataan ympäri kämppää.

Toisin sanoen ulkonäkö pettää taas. Nefer on herättänyt meidät vaihteeksi viideltä nälkäkujelluksellaan ja nukkuu tyytyväisenä nyt itse. Tai nukkuu ja nukkuu, heräsi natustamaan sohvatyynyä ja iskin sen suuhun tilalle lelun. Vähän hämmentynyt pikku koira oli tämän toimituksen jälkeen.

Haaste(tut)

Saana heitti haasteen, joten olkaatten hyvä. Vähän tietoa allekirjoittaneesta.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

1.) Miksi olet päätynyt ottamaan juuri oman rotusi koiran?

Seti oli monen tekijän summa. Koira tuntui tervetulleelta taloon, mutta rotu vähän mietitytti. Siinä tuli testattua eri rotutestejä ja lopulta silmiin osui collie. Pitkäkarvainen versio. Tietoa haettiin ja sitähän löytyi. Puolen vuoden päästä loppukesästä 2010 matkasi seitsemänviikkoinen Seti kotiin.

Shelttiin rotuna päädyimme N:n kanssa kompromississa. Toinen collie olisi liian iso tähän kämppään, joten kompaktimpi koira pitäisi saada. N halusi sheltin. Itse pidän colliemaisuudesta koiran ulkonäössä ja luonnekaan ei ole huonompi, joten ei shelttikään ollut huono vaihtoehto. Vuoden päästä tästä annoimme edes luvan pentuhaaveilulle ja tämä palkittiinkin jo kolmen kuukauden päästä kun Nefer matkasi kotiimme.

2.) Miksi valitsit juuri omaan pentusi muiden pentuesisarten joukosta?

Muistan istuneeni koulussa hyppytunnilla kun kasvattaja alkoi päivittää, että emä on ruvennut synnyttämään. Ensimmäiset hetket olivat pettymyksiä kun sieltä tuli vain poikia ja ensimmäisen tytön syntyessä oli toiveet vielä matalat. Tiesimme, että ainakin kolme henkilöä oli kiinnostunut narttupennusta, joten eihän sieltä todellakaan voisi meille enää tulla, pentujahan syntyi jo neljä. Niitä kuitenkin tuli ja tuli, ja lopputuloksena oli seitsemän elinvoimaista pentua. Kolme niistä oli narttuja. Tärisevin käsin kirjoittelin kasvattajalle, että onko kuulunut mitään tästä vähän epävarmemmasta narttupennusta kiinnostuneesta. Piti vielä odottaa.

Pentujen ollessa kolmeviikkoisia pääsimme katsomaan niitä. Olimme jo aikaisemmin kuvista katsoneet, että tämä värivirheellinen voisi olla meidän tyttö, koska emme halua käydä näyttelyissä, joten emme veisi keneltäkään muulta sitä mahdollisuutta pennun kanssa. Pentuja katsellessa vierähtikin melkein pari tuntia ja kasvattajan kanssa keskusteltiin ummet ja lammet. Vähän alkoi jo näkyä vihreää valoa, että kiinnostus tätä vaaleaa pentua kohtaan saattaisi tuottaa tulosta.

Meni jonkin aikaa, että kasvattaja ilmoitti meidän saavan narttupennun, jos vain haluamme. Halusimme todellakin. Vielä ei ollut kuitenkaan varmaa, että tämä valkovoittoinen tulisi meille. Kuitenkin koko ajan oli sellainen olo, että tämä kaveri voisi olla meidän. Saimme sitten viikkoa ennen pennun hakemista varmistuksen, että valkovoittoinen tulee meille. Sen luonne oli testauksen perusteella sellainen, mitä olimme hakeneetkin ja ulkonäölliset puutteellisuudet olivat meille vain plussaa.

3.) Mikä on ihaninta koiranomistajan arjessa?

Yksittäistä asiaa on aika mahdotonta nimetä. Koiran kanssa tekeminen, oli se lenkkeilyä, kouluttamista tai vaan olemista, on ihanaa.

4.) Mikä on ikävintä koiranomistajan arjessa?

Se, että imuria ja lattialuuttua pitää näyttää kämpälle useammin. Siinä suhteessa olen/olemme vain laiska/laiskoja.

5.) Juosten vai kävellen?

Kävellen, tassutellen.

6.) Paras tapa viettää lauantaita?

Aloittaa se hitaalla aamulla, eli köllötellä pitkään sängyssä, keitellä kahvit ja laittaa aamupala rauhassa. Nauttia niistä. Sen jälkeen on hyvä lähteä koirien kanssa lenkille. Päivällä jokainen tekee mitä haluaa (meillä tähän kuuluu aika poikkeuksetta pelit, N tahkoaa Planet Side 2:sta ja allekirjoittanut vetää ehkä 300 tuntia Skyrimia), tehdään hyvää ruokaa yhdessä ja illalla lenkitetään koirat. Katsotaan ehkä leffa ennen kuin mennään nukkumaan.

7.) Elokuva, jota voit lämpimästi suositella?

Disneyn Kaunotar ja hirviö, jos yksi on pakko nimetä. Myös Little Miss Sunshine ja Järki ja tunteet ovat lähellä sydäntä.

8.) Nettisivu, jolla vietät eniten aikaa?

Facebook.

9.) Panta vai valjaat? Fleksi vai hihna?

Panta. En ole ikinä tottunut käyttämään valjaita koiralla, ellei koira vedä itseään hirteen lenkillä kun on pannan kanssa liikenteessä. Panta on vain sen verran helppo laittaa ja ottaa pois. Suosimme pääasiassa puolikuristavaa niin, että panta on tiukimmillaan yhtä tiukalla kuin normaali panta ja löysällä ollessa koiralla on vähän tiettyä vapautta.

Hihna. Fleksi, ei koskaan. Haluan, että koira on siinä käden ulottuvilla eikä kolmen metrin päässä juoksemassa. Sille ja itselle ihan turvallisuuskysymys.

10.) Kuulutko johonkin koiraseuraan?

Pian Shetlanninlammaskoirat ry:n.

11.) Maailman paras paikka?

Koti. Ei ole kotia rakkaampaa. Tarkemmin sanottuna sohva, koska kaikki elukat pääsevät ainakin siihen lähelle.

--

Kyllä, olen huono keksimään kysymyksiä ja varsinkin silloin kun minulla ei ole ketään jota haastaa. Muut pentuesisarukset alkavatkin olla kirjoitelleet tunnustuksia ja loput blogeista ovat keränneetkin aika mahtijoukon lukijoita. Jätämme siis tämän tähän tällä kertaa.

PS joko mennään nukkumaan? Voimme herättää viideltä aamulla!

Sosiaalistamista ja ruokajuttuja

Piipahdimme eilen korvaamaan auton renkaiden vaihdon väliin jäänyttä sosiaalistamista. Ajoitimme itsemme hyvissä ajoin opiskelijajärjestön toimistolle haalarimerkkien ompeluiltaan, jättäen kuitenkin omat haalarit narikkaan. Seti on aikaisemminkin jo rakastanut toimistoa ja Nefer tutustui omaan tahtiinsa, hyvin nopeasti. Pian oli paikat tutkittu ja hetken jaksoi riehuakin kunnes nukkui sohvalla lopun siellä vietetystä ajasta.

Kotiin saapuessa odotti 10 kilon työmaa, eli tilaamamme broilerin kaulat halusivat annospusseihin ja pakkaseen. Kun sitä muuta ruokaa oli tilattu n. 13 kiloa, alkoi pakastin jo vähän todeta, että soijaa pukkaa. Tyhjensimmekin nöyränä omat ruokavarannot (sienet, marjasoseet, jämäruoat) keittiön pakastinlokeroon ja osan sulatimmekin pois tai käyttöön. Nyt pakastin hyriseekin tyytyväisenä itseensä, että on mahduttanut sinne ehkä kuukaudeksi koirille ruokaa.

Tänään puolestaan olemme heränneet viideltä aamulla Neferin ystävälliseen huomautukseen, että nälkä olisi. Puolihuomaamattomasti pistimme simmut visusti kiinni ja käänsimme kylkeä, jolloin vaativa pentu hiljeni. 10 minuutiksi kerrallaan. Lopulta nousin 5:45 käymään sen kanssa pihalla (Neferin mielestä ihan vain sen kiusaksi) ja sotkin aamuruoan Oscarin broileri-lohi-kasvisseoksesta, piimästä ja kananmunasta. Ei aikaakaan kun kuppi oli tyhjennetty ja lisää olisi ollut saatava. Tähän totesin siinä vaiheessa, että päivällä odottaa naudan niskaluu, joten jätetään aamupala tähän. Nefer juoksi sitten kiusaamaan Setiä ihan aamun kunniaksi kunhan Seti suoriutui lenkiltä N:n kanssa. Järjesti kyllä huutokonsertin kun jäi yksin mennessäni suihkuun.

N saapui päivällä hakemaan allekirjoittanutta koululta Neferin kanssa ja matka jatkui lähi-Prismaan. Jäin pihalle Neferin kanssa katselemaan leskenlehtiä ja liikennettä, pientä häiriöharjoitusta sai samalla. Tyytyväisenä kyllä mutusteli käpyjä ja oksia.

Aikaisemmin saadut luut kelpasivat myös pari tuntia myöhemmin, jolloin sain kuvatodisteita.

Eka yhteinen leikki

Täällä leikittiin viimein ensimmäinen yhteinen leikki. Seti makasi lattialla ja Nefer kävi ensin näykkimässä takajalkojen tassukarvoja. Sai siitä potkuja päähän. Seuraavaksi Nefer suunnisti Setin päätä kohti ja alkoi vastavuoroinen tassuilla päin näköä läppäily. Haistelua puolin ja toisin, molemmat näyttivät innostuneilta. Seuraavaksi Seti pitikin jo kiinni solmuköydestä ja Nefer veti sitä. Seti kuitenkin päätti, että nyt on aika vetäytyä takavasemmalle ja siirtyikin lelun kanssa sohvalle.

Nefer pyöri sitten aikansa sohvan alla kun ei sohvalle yletä hyppäämään. Sieltä löytyikin ihana köysipallo.

Seti kävi tarkastamassa tilanteen köyden kanssa, että meniks nää lelut nyt ihan oikein.

Ikää 8 viikkoa! Päivän paino oli 2166 g.

//Haha, juuri tulleen tiedon mukaan Seti on rallannut ympäri kämppää ja yrittänyt saada Neferiä pois sohvan alta. Samalla Nefer on innostanut itseään ja Setiä näykkimällä poitsua sohvan alta ja tullut sitten ihmettelemään, että mihin se hävisi.

Kauhujen kalkkunan kaula

Eilen oli onnellinen pentu päivällä broilerin siiven takia ja illalla ei sitten ollut mikään kunnossa kun kupista löytyikin sika-ateria. Kyllähän se upposi pienen tovin nyrpistelyn jälkeen nälkäiseen kitaan, mutta tiukkaa teki. Tiukkaa teki myös Setille syödä oma kalkkunan kaulansa. Kupilla käytiin vain nyrpistämässä ja tästä touhusta kummastuneena Nefer päätti rynnätä apajille. Kaula oli kuitenkin suurin piirtein yhtä iso kuin pentu, eli se oli ihan huisin pelottava. Sille piti vähän ensin haukkua ja sitten päälle murista. Sitten siitä pystyi kiskomaan muutaman palasen irti. Tässä välissä myös Luna oli huomannut, ettei tuosta touhusta tule mitään ja kävi tyynesti ryöstämässä kaulan pöydän alle. Suhisi sieltä sitten alati lähestyvälle Neferille, jonka haimme lopulta ehkä viidesti pois keittiöstä.

Nyt päivällä päätin antaa sitten Neferin syödä sen verran kuin jaksaa sitä kyseistä kalkkunan kaulaa, koska Seti oli tuhonnut siitä vain 1/3. Tällä kertaa ape maittoi:

Voi sitä onnea ja riemua kun tuon sai. Unohtui ihan kokonaan se, että oli yksin 8-15. Hienosti tuo oli kyllä pärjännyt, mitään tuhmuuksia ei ainkaan näkynyt sen omassa karsinassa ja neiti tulikin häkistä erittäin isosti haukotellen. Hyvä tästä vielä tulee.

Täällä nyt vain odotellaan pakastimen täydennystä, tilasimme viime viikolla 23 kiloa ruokatarpeita. Saa nähdä, mitä niistäkin keksitään. Ja sitten toivotaan, ettei esimerkiksi lampaan sisäelinseos ollut huono ostopäätös...

Neferin pentutesti

Kasvattaja teetätti pennuille pentutestin pentujen ollessa kuusi viikkoa, Neferin testi näytti tältä:

Pisteet 0-5, suluissa testaajan huomiot.

Käyttäytyminen sylissä - Erittäin rentoutunut 5 p

Luoksetulo, rohkeus - Tulee kohtuullisen hyvin luo / häntä alhaalla 4 p (Tulee hyvin tasapainoisesti, hieman varovainen olemus, tutkii huonetta itsenäisesti)

Kontakti - Avoin, ystävällinen, vapautunut 5 p (Leikkisä)

Taistelutahto - Taistelee keskittyneesti, hyvä ote 5 p (Syttyy hitaasti, sitten voimakas)

Taistelutahto (ajava saalisvietti) - Ryntää perään, jää sinne 4 p ("AIJAA"*)

Alistus - Rentoutuu kohtuullisesti 4 p

Palautuminen - Palautuu välittömästi 5 p (Leikkisä)

Ääniherkkyys - Ei pelkää / menee heti tutkimaan 5 p

Käyttäytyminen pöydällä - Liikkuu järkevästi ja rohkeasti, häntä ylhäällä 5 p

Laumavietti - Seuraa vapautuneesti, rohkeasti 5 p

Toimintakyky - Erittäin hyvä 5 p (5-)

Hermorakenne - Erittäin hyvä 5 p (5-)

Muuta - Reipas, rohkea, itsenäinen pentu, iloinen

Testaajan kanssa keskusteltua: Itsenäisyyttä pystyisi hyvin hyödyntämään esim jäljellä, raunioilla, pelastuskoiraharrastuksissa. Mahd paimennus?

* Koira siis yrittää hallita asioita silmillä, tuijottamalla. Jos Neferille heittää lelun, se jää tuijottamaan sitä hetkeksi ja sitten vasta singahtaa sen kimppuun.

Tällaisia shelttejä lisää! Ainoa poikkeama, jonka olen huomannut, on tuo taistelutahto. Sen esiintyminen (lelun vetäminen ja muriseminen samalla) esiintyy aika harvoin, ei läheskään joka päivä. On ehkä kahdesti taistellut täällä lelusta. On se toisaalta parempi kuin Setin taistelutahto, jota ei ole.

Leikattiin tänään kynnet myös Neferiltä, olen näköjään saanut jo anteeksi tämän kamalan tapahtuman kun kävimme pihalla ja sitten saikin mussutella broilerin siiven. Nyt on tyytyväinen pentu nukkumassa vieressä lattialla.

"Äiti sä hylkäsit mut uik kui kui ui ui"

Tänään siis oli ja on vielä yksinoloharjoituksia. Huomenna olen sitten 8-16 koulussa, joten pakko tuon on jotenkin oppia rauhoittamaan itsensä. Taustalla soi Spotifysta musiikkia, kissat olivat missä tahtoivat ja Seti hengaili kuin vanha tekijä olkkarin puolella. Nefer harjoitteli ensin niin, että jätin sen eteiseen lelujen ja possunkorvasuikaleen kanssa kun itse menin sen näkökentästä pois olkkarin puolelle. Uikutti pienen hetken ja kävin palkkaamassa. Toistoa muutama kerta. Seuraavaksi istuskelin Neferin kanssa hetken eteisessä leikkimässä/pitämässä possunkorvaa ja menin siitä sitten tuulikaappiin seisomaan. Uikutusta hetki, hiljeneminen, takaisin eteiseen ja palkkaus. Hetki istuskelua ja toistoa muutamaan kertaan, koko ajan uikuttamisen kesto lyheni. Aamulla tuo on mitä luultavammin väsynyt ja masu täynnä niin yksin jättäminen on helppoa. Saa nähdä miten sitten pärjää iltapäivään asti, nyt on vaan pakko. Menen vielä tänään Setin kanssa kaksistaan päivälenkille, jospa olisi suurin piirtein samanlaiset speksit Neferille olla väsynyt kun on käynyt ulkona ja saanut ruuan.

Nefer kävelee ulkona noin 1-1,5 km päivässä oman jaksamisensa mukaan ja joudutaan myös rajoittamaan kävelyä, koska se tuntuisi seuraavan Setiä vaikka maailman tappiin asti väsymättä. No, ainakin on väsynyt pentu ja tottuu hihnaan nopeasti. Päivälenkki alkaa olla hollilla kunhan tuo pentu herää taas. Ihme salapissijä ja -kakkija se on kyllä, ensin teki pissat kun olin itse vessassa. Seuraavan kerran kun otin sille ruokaa sulamaan pakastimesta. Kakkasi sitten kun leikkasin Setiltä kynsiä. No, eipä tuolta voi pahemmin odottaakaan vielä sisäsiisteyden alkeita, ollaan vaan onnellisia, jos jotain tulee ulos pissatuksien/kävelyjen yhteydessä. Yleensä useammin sinne tuleekin kuin sisälle. Aamupäivät tuntuvat olevan  vähän tällaisia, ettei sen hätää osaa vielä lukea.

Huomiselle on luvassa sitten talvirenkaiden vaihto kesärenkaisiin. Nefer pääsee myös ainakin seuraamaan operaatiota, koska sosiaalistaminen on pop.

Päivän paino oli n. 2100 g. Ihan hyvin kyllä kerta se sai lauantaina tuon kahden kilon rikki. Kylkiluut tuntuvat, mutta ei liikaa tai liian vähän. Hyvin on siis tähän asti saatu ruokittua. Ruokaan lisättiin myös AB-piimä maitohappobakteerien takia. Tuo imuroi nyt sen verran tavaraa aina ulkona käydessä, että yritetään ainakin vähentää ripuliriskiä.

Kouluhommia ja toimintaa

Tänään käytiin päivälenkillä ottamassa koulua varten muutama kuva, en jaksa enää tänään yhteisotoksia Setistä ja Neferistä muokkailla, joten näillä mennään. Yöllä herättiin vain kahdesti käymään pihalla, kahdelta ja viideltä. Kahvi on silti kiva asia tässä taloudessa ennen kuin yöt nukutaan läpi.

Sama tilanne sisällä ja ulkona. Söpöyspisteet jaossa. Uusi patterikin saatiin viimein keittiövaakaan niin tietää taas, paljonko koirat syövät. Kissat ovat olleet tänään yllättävän hyvällä tuulella, Lily on jopa nukkunut sohvalla samaan aikaan kun Nefer oli myös nukkumassa metrin päässä. Katsottiin sitten koko perheen voimin Hobitti.

Nyt kokeilemaan taas, että monella herätyksellä selviämme tänä yönä. Öitä!

Väsymys maximus

Kello on jo kaksitoista

Asemalla vierekkäin

Nukkumatin juna jätti taaskin yllättäin

Kello on jo kaksitoista

Vellihousu pillittää

Unimaito rinnuksilla sitä itkettää

Kello on kaksitoista

Kohta paljon enemmän

Susilapsi ulvoo kuuta vaikka yritän

Mä lasken sille pässinpäitä

Paniikissa ennättää

Höpötellä niitä näitä kunnes ymmärtää...

Seminaarinmäen mieslaulajat - Ne tulee ja hakee sut pois

Kyllä, tämän päivän teemalaulu. Väsyttää. Nukuttaisiinhan meillä tänään paljon paremmin? Vielä kyllä riehutaan kun saatiin tällä kertaa kaikki tarpeet tulemaan ulos. Vaati kyllä kaksi juoksua ulos, mutta kyllä kannatti. Vierailu N:n veljen luona meni odotetusti, Nefer riehui sydämensä kyllyydestä näyttäen kerrankin vieraalle todellisen puolensa. Yleensä on kerennyt riehua ja sitten ollaan niin söpöä ja rauhallista.

Nyt taas ollaan riehuttu puolisen tuntia, alkaa tuo hiljalleen sammua. Väsynyttä alkaa olla komentaminenkin. "Ei, ei sohvapöytää syödä." "Ei, ei villasukkaa/housun lahjetta/kissapuuta revitä/järsitä."

Fiksut ja filmaattiset

Juoksin jo kerran leikkaamaan kissapuun jalustasta kokolattiamaton kudetta, jonka Nefer repi purkautumaan. Väsymys, iske jo siihenkin.

Aamupäivä

Lily the tiskien esipesijä

Meidän laumassa tullaan hyvin toimeen jo kolmantena päivänä. Kissat liikuskelevat yhä lähempää pentua ja käyvät haistelemassa. Seti on yhdesti hymyillyt Neferille, mutta sai siit palautuksen. Ollut sen jälkeen nätisti, koska kehut on kivempia kuin torut.

Paino oli noussut jo kahden kilon puolelle, eli  hiljalleen lisäillään safkamäärää. Nyt tuo tyhjensi jo toisen kerran kuppinsa, oli yöllä ilmeisesti vähän nälkä. Aamulla kävimme 1,6 kilometrin kävelyllä, Nefer ei olisi millään halunnut kulkea sylissä, joten sen annettiin tallustella vierellä. Ja sehän tallustelikin melkein koko matkan, nostin sen syliin varjoisilla paikoilla ja vielä hiekan peitossa olevilla tieosuuksilla. Lenkin jälkeen riehu maistui molemmille koirille ja nyt taas vedetään unta palloon. Nefer saakin aika sokkona seuraavan ruoka-annoksen, koska neljä vuotta hyvin palvelleesta ruokapuntarista loppui viimein paristo.

Tänään on vielä ohjelmassa lyhyt päivälenkki, jonka jälkeen lähdemme N:n ja Neferin kanssa käymään N:n veljen luona vähän sosiaalistamassa Neferiä. Sen jälkeen kauppaan ostamaan uusi paristo puntariin ja ruokatarpeet itselle. Katsoo sitten illalla, että miten pitkän lenkin jaksamme vielä käydä. Jos käymme yhtään pidemmän niin Nefer joutuu vaan alistumaan sylikohtaloon.

Iltaa kohti

Tänään olikin vauhdikas päivä ja saatiin vuorokausi rikki pennusta nauttimisesta. Meillä on tänään riehuttu, nukuttu, syöty, juostu ulkona ja vielä kerran nukuttu. Ilmeisesti alkaa pentukin jo tottua, että tämä on koti ja täällä voi rauhoittua vetämään sikeitä.

Pääsimme myös käymään kaupassa ja se olikin pisin reissu, mikä ollaan kävelemällä tehty pennun kanssa. Nefer tosin kävi vain ensin pissalla nurmella, meni sitten N:n takin sisään matkustamaan kaupan pihaan asti ja jäivät sitten koirat ja N pihalle kun kävin käyttämässä lähikaupan -10% -alennuslappusen. Suunnattiin kotiin, Nefer N:n takin sisällä ja yritettiin vielä kotipihassa, jos tuo tekisi ison hädän ulos. Eipä siitä tullut lasta tai paskaa, joten mentiin sisälle heittämään pizzat uuniin.

Olikohan se tämän lenkin jälkeen kun Seti ärähti Neferille. Välissä taisi olla possu, Setin lempilelu, ja turhan innokas pentu. Seti saikin pienen palautuksen siinä ja käskyn mennä parvekkeelle vähäksi aikaa jäähtymään. Nefer ryntäsi koppaan hetkeksi katselemaan tilannetta, mutta kipitteli sieltä hetken kuluttua ihmisten seuraan. Ei jäänyt traumoja tms, hyvä palautuminen pennulla.

Iltalenkki sujui taas odotuksia paremmin, Nefer olisi voinut tallustella vierellä vaikka koko lenkin. Pääsi kuitenkin nauttimaan lämmöstä N:n takin sisälle, koska sää ei nyt mitenkään hellinyt tihkusateella ja tuulella. Iso hätä antaa vieläkin odottaa itseään, eiköhän se sieltä jossain välissä tule. Nefer tyhjensi myös ensimmäisen kerran ruokakipponsa kokonaan tuon lenkin jälkeen, eli ihan hyvää liikuntaakin tuli sen kannalta. Oli ollut vähän huonolla syönnillä (ainakin allekirjoittaneen mielestä kun on tottunut näkemään koiran vetävän kitusiinsa 500 g ruokaa).

Nefer onkin nyt nukkunut puolet ajasta lattialla/Setin makuupaikalla tai sitten vieressäni sohvalla. Pyytää sohvalle, jos on kylmä tai muuten vähän semmoinen mammahakuinen ohjus. Toisin sanoen on perskärpäsenä joka paikassa mukana. Lauman perään selkeästi ja hyväkin niin. Vaikka on suht itsenäinen pentu niin haluaa myös läheisyyttä. No sitähän riittää.

Järkkärillä kuvia huomenna! Ainakin Ilmatieteenlaitos on luvannut auringonpaistetta. Jos tämä talokin jo lämpeäisi, täällä katkaistaan lämmöt heti kun lämpötila ulkona menee plussalle. Hohhoijaa.

Ensimmäinen yö ja aamu

Eilen ei saatu yksiäkään pissoja sattumaan ulos, mutta paperille ne tuli kuitenkin. Iltaruuan jälkeen suunnistettiin aika suoraan nukkumaan, kerta ulos ei tullut mitään ja loput tuli jo sisälle. N jäi vahtimaan pentua kun itse kävin vessan puolella, hirveä vinkuminenhan siitä alkoi. Piti vain saada vinguttua ja sen lopettamisen jälkeen N kehui kovasti ja itse tulin myös takaisin makkariin. Vähän piti vielä nyyhkytellä ennen kuin sammahti ja itse nukahdin myös.

Nefer taisi muutaman kerran yöllä vinkua, mutta rauhoittui kun laittoi käden sen ulottuville ja siirtyi itse lähemmäksi, jotta rauhallinen hengitys kuuluisi. Nukuttiin sitten noin kolmeen asti, kunnes heräsin siihen, että Nefer oksensi. Puin sitten nopsasti vaatteet päälle ja lähdettiin pihalla käymään. Tuli ekat pissat ulos! Jes! Sisäsiisteyskoulutus pääsi vauhtiin. Sisällä sai sitten vähän nameja ja rustoa. Isompi hätä tuli sisälle, mutta taas paperille. Sen jälkeen paineltiin takaisin nukkumaan. Hetki piti taas pitää ääntä, mutta sitten nukahdettiin. Saattoi herättää muutaman kerran joskus viiden ja kuuden välillä. Kuuden jälkeen herättiinkin sitten ja N lähti käyttämään Neferiä pissalla. Itse lähdin Setin kanssa pidemmälle lenkille. Aamupalan jälkeen lähdin viemään N:ää koululle ja Nefer oli mukana. Mukavasti meni sekin automatka, Nefer mönki kyllä pehmustetusta jalkatilasta penkille. No, siihen asettui ja köröteltiin kotia.

Nyt on sitten aamuriehua ollut, Seti on haastanut kerran Neferiä leikkimään, mutta ujo tapasi. Sen jälkeen Nefer on yrittänyt keskustella Setin kanssa, mutta Seti katsoo hölmistyneenä ensin pentua ja sitten minua. Taas nukutaan ja katsotaan, mikä on meininki kunhan heräillään. Todella harmaalta näyttää tämäkin päivä, saa nähdä millaisia kuvia tulee tällä valolla. No, yritetään.

Pakko kyllä vielä mainita, että Luna oli ihan mainio kun mentiin nukkumaan. Asettui meidän jalkopäähän sängyssä ja vaani pentua, ettei varmasti se peto karkaa häkistä ja käy kaikkien päälle. Lily uskaltaa lähestyä kun pentu nukkuu. Antaa niille omaa aikaa, parasta silleen tulee. Ei ainakaan Lunalla ole hirveän kauan kestänyt, että käy puskemassa uutta perheenjäsentä.

//Muoks. Pari kuvaa räiskäisty tälleen aamusta kännykkäkameralla kiireessä. Söpöyttä sitäkin enemmän.

Rakkauspakkaukset

Kotona

Hän on viimein täällä pitkän odotuksen jälkeen.

Jänskä päivä ollut, joten nyt nukutaan. Pian sulattelemaan ruokaa ja punnitsemaan sitä annoksiin, pikkuiselle oli kerääntynyt painoa jo 1800+ g.

Seti on suhtautunut yllättävän hyvin pentuun, sitä on kiva käydä haistelemassa ja kehut siitä on parhaita. Nefer vielä vähän varoo kun on kuitenkin iso koira verrattuna pikkuiseen. Kissat ovat vähän järkyttyneitä, mutta hetken se vain kestää, että pentu alkaa haista kodilta. Sitten voi paremmin jo tehdä tuttavuutta.

Huomenna sitten järkkärillä kuvia paremmassa valossa! Nefer kerkesikin nukkua jo 20 minuuttia ja sitten taas mennään.

Vain pentu puuttuu

Onneksi Lily voi toimittaa pennun virkaa sillä välin. Tänään opeteltiin hyppäämään portin yli. Ensin houkuteltiin katkarapujen avulla. Ei tullut yli. Seuraavaksi houkuteltiin karstan avulla. Ei tullut yli. Laitettiin jakkara portin viereen ja kissa jakkaralle - tuli yli. Pari toistoa. Jakkara pois ja karstan rapsutusta. Hyvinhän se kissa sieltä hyppäsi. Luna esitteli loikkimistaitonsa jo aikaisemmin kun hain broiskun sydäntä tuulikaapista.

Täällä aletaan jo tottua järjestelyihin, huomenna olisi sen muutoksen aiheuttajan aika saapua kotiin. Huominen lounas (N:lle kinkkukiusausta ja allekirjoittaneelle kirjolohikiusausta) haettiin jo aikaisemmin viikonlopun koiranruokien yhteydessä. Matkaevääksi valikoitiin riisipiirakat, koska olemme kotona vasta joskus kuuden jälkeen. Mielellämme vältämme allekirjoittaneen nälkäkiukun.

Onneksi matkaa kasvattajalle on vain 1,5 tunnin ajomatka. Pitänee suorittaa yksi pysähdys puolessa välissä matkaa, koska ei pennusta tiedä.

Huomista odotellessa!

Projekti: Portti

Koska eläinten eristäminen toisistaan alkoi käydä ajankohtaiseksi ja varsinkin totuttaminen siihen, N aloitti porttiprojektin. Portti lainattiin N:n vanhemmilta ja kävimme siihen ostamassa jatkopalan. Jatkopalalla saimme portin levennettyä tarvittavaan 90+ senttiin. Projektin edetessä tuli kuitenkin yksi ongelma eteen...

Problem

Tietenkin se penteleen jatkopala oli lyhyempi, vaikka saman merkkisen jatkopalan ostimme. Ehkä tuotteissa tapahtuu jotain tuotekehitystä muutaman vuoden aikana. Onneksi taloudessa asuu kuitenkin kaksi insinööriopiskelijaa:

Problem solved

Eipä aikaakaan, kun eläimet tulivat sitä ihmettelemään. Valitettavasti tämä portti tuntuu blokkaavan myös kissojen kulkemisen. Emme kyllä ala leikkiä portsareita, joten parempi oppia hyppäämään yli.

Lily ei varsinkaan pidä ajatuksesta, että yli pitäisi hypätä